Näe2017 optometrialuennot

Näe2017-luennoilta raportoivat:
Kirsi Heino, Irene Hernberg, Miia Jokinen, Meri Karppanen ja Tanja Lehti

Intohimo antaa kipinän muutokselle, sitkeys vie alaa eteenpäin

Optometriapäivät saivat kansainvälisen tuulahduksen, kun amerikkalainen optometrian tohtori William A. Monaco luennoi aiheesta optometrian kehittyminen ja jaetut vastuut. Monaco on varsinainen optometrian guru ja hän on työskennellyt alalla 60-luvulta lähtien. Hän avasi luentonsa kertomalla, että Suomessa optometristien rooli on samalla tasolla tänä päivänä kuin Yhdysvalloissa 1968, jolloin näönhuollon roolituksia lähdettiin vahvasti lobbaamaan eteenpäin. Kaikki lähti Yhdysvalloissa liikkeelle potilaiden tarpeesta: Miten auttaa mahdollisimman montaa potilasta helposti ja joustavasti. Pikku hiljaa optometristin rooli lähti muokkautumaan ja tänä päivänä Yhdysvalloissa optometristillä on todella laaja kirjo oikeuksia glaukoomalääkityksestä silmäsairauksien diagnosointiin ja jopa pieniin leikkauksiin. Tie on ollut kivinen, mutta tänään

Yhdysvaltojen malli on selkeästi edelläkävijä, joka toimii esimerkkinä myös, kun Euroopassa vahvistetaan optometristien roolia. Monaco korosti, että kehitys optisella alalla on mahdollista vain siten, että rakennamme tiimejä, jotka koostuvat eri näönhuollon ammattilaisista.

– Vaikka Yhdysvalloissa on tietty kompetenssimalli, muuttuu sekin jatkuvasti. Se ei missään nimessä ole staattinen, kuvailee Monaco. Monaco rohkaisee meitä myös oppimaan alalla pisimpään edenneiltä; Iso Britannialta sekä Yhdysvalloilta ja poimimaan parhaat palat opeista itsellemme.

– Älkää tehkö samoja virheitä mitä me teimme, ottakaa parhaat palat meiltä ja viekää ne käytäntöön, Monaco kehottaa. Monaco muistutti, että Pohjoismaissa on tultu jo iso askel eteenpäin Norja kärjessä. Hänen mielestään Eurooppaan pitäisi ehdottomasti saada standardi, joka olisi sama kaikissa maissa. Samalla hän myönsi, ettei Yhdysvalloissakaan kaikki toimi saumattomasti. Osavaltioissa on eri lait, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on lupa toimia optometristina vain seitsemässä osavaltiossa.

– Optometrian koulutusohjelma on saman pituinen Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Jotta suomalainen optometristin koulutusohjelma vastaisi sisällöltään USA:n vastaavaa koulutusta, vaatii se vielä paljon lobbausta. Sitkeys palkitaan, toteaa Monaco lopuksi.

Optikko ja silmälääkäri ovat hyvä tiimi

Näkemisen ja silmäterveyden toimiala ry:n pilottikokeilu ”Optisen toimialan toiminnan ja vaikuttavuuden kehittäminen”, eli niin sanottu optisen alan Tekes-hanke, saatiin päätökseen viime vuonna. Se on puhuttanut paljon myös julkisuudessa, etenkin glaukooman osalta.

Yhteystyömallin toimivuudesta pitivät yhteisluennon sekä hankkeen johtaja Ossi Numminen että projektiin osallistunut optikko Heli Karvonen. Puheenvuorojen tarkoitus oli avata sitä, miten työskentely ja uusi työnjako eri tahojen välillä sujui. Karvonen kertoi, että projektiin osallistuminen osoitti konkreettisesti optikoiden tärkeyden ja osaamisen hoitoketjussa. Muutos työkäytännöissä vaikutti hyvin positiivisella tavalla työntekijöihin ja lähensi heitä. Ennen kaikkea henkilökunta koki olevansa asiantuntevampi, esimerkiksi dataa kirjattiin tarkemmin ylös. Yhteistyön mukana tullut uusi tieto ja oppi koettiin positiivisesti, sillä paljon on tapahtunut valmistumisen jälkeen, 80–90-luvun taitteesta. Karvonen kiteytti pilotin hyvin: ennen me koimme olevamme hyviä optikoita – nyt ”hiton hyviä optikoita”.

Ossi Numminen kertoi, että myös asiakkailta tullut palaute on ollut hyvää. Malli poisti etenkin päällekkäistä työtä, eli auttoi hoidon porrastuksessa, kun asiakasta ei tutkittu moneen kertaan sekä optikon että silmälääkärin toimesta. Yhteistyön avulla sairauksia on myös mahdollista todeta varhaisemmassa vaiheessa. Tulevaisuudessa malli auttaa etenkin suurien asiakasvirtojen tutkimisessa ja hoidossa. Se myös selkeyttää: geneerinen malli yhtenäistää sadat ja tuhannet suomalaiset silmäterveyden palveluketjut yhdeksi ja samaksi koko maassa.

Moniammatillinen tiimi Medilaserista esittäytyi

Optometriapäivien sunnuntain avasi yleisölle Medilaserilaiset luennollaan ”Katse käytäntöön – Refraktiivinen kirurgia ja moniammatillinen yhteistyö.” Moniammatillisen tiimin meille esitteli Medilaserin johtava optikko ja kehittämispäällikkö Tiia Rosenlund siirtyen esittelystä luontevasti kertomaan omasta työnkuvastaan. Seuraavaksi esittäytyi sairaanhoitaja Merja Nurmilehto kertoen hoitotyön ammattilaisena oman toimenkuvansa limittymisestä moniammatillisen tiimin yhteistyöhön. Lopuksi dosentti, silmätautien erikoislääkäri Antti Viljanen sekä laajensi ymmärrystämme laserkirurgian mahdollisuuksista nykypäivänä että kuvasi moniammatillisen tiimin toimivuutta lääkärin näkökulmasta.

On aina hienoa nähdä, miten oman alansa asiantuntijat toimivat saumattomasti yhteistyössä ja vielä laajentavat osaamistaan yli ammatillisten rajojen. Medilaserissa on selvästikin oivallettu miten eri ammattilaisten yhteistyöllä voidaan tukea ja edistää jokaisen erikoisosaamisalaa. Optikkona erityisesti ilahdutti optikon ja lääkärin saumaton ja toisiaan arvostava yhteistyö. Tämä ”työnilo”, joka tiimistä välittyi, varmasti näkyy myös Medilaserin työilmapiirissä ja heidän potilaidensa/asiakkaidensa tyytyväisyydessä positiivisesti. Potilaan hoitopolun sujuvuuteen on Medilaserissa selvästi paneuduttu. Potilasta valmistetaan operaatioon useassa vaiheessa myös henkisesti unohtamatta, että potilaan hoito ei pääty operaatioon.

Medilaserin tiimin ammattiylpeys omasta ja työkavereidensa osaamisesta välittyi katsomoon asti. Kiitos tästä positiivisesta moniammatillisen tiimin työnkuvasta Medilaserille. Tämä innostaa myös allekirjoittanutta omassa työssään parempiin ja iloisempiin suorituksiin.

Ikääntyvät silmät

Suomen Piilolasiseura tarjosi sunnuntaille optisella alalla arvostetun William A. Monacon (O.D.,MSEd, Ph.D.) luennon. Monaco esitti näkemyksensä siitä, miten väestön vanheneminen vaikuttaa näkemisen ja silmäterveyden toimialaan ja miten toimiala voi vastata yhteiskunnan tarpeisiin. Väestötiede on jo tovin kuvaillut, miten suuret ikäpolvet siirtyvät väestöpyramidia ylemmäs samalla kun syntyvyys laskee. Lisäksi 60+ ikäluokkaa kasvattaa yhä pidempi eliniänodote (Suomen Tilastokeskus julkaisi huhtikuussa 2016 tiedotteen, jossa Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan joka viides suomalainen oli yli 65 vuotias). Tämä on tapahtumassa länsimaissa

juuri nyt ja koko maailman mittakaavassa muutaman vuosikymmenen sisällä. Ikääntyvän väestön terveydenhuollon kulut tulevat kasvamaan järisyttävästi. Yksi helpotus väestörakenteen muutoksesta selviämiseen olisi se, että ikääntyvä väestö saataisiin pidettyä mahdollisimman hyväkuntoisena ja mahdollisesti jopa työkykyisenä. Sairaanhoidosta aiheutuvat kulut pienenisivät ja suurempi työkykyinen väestönosa tasoittaisi valtiontaloutta. Näin ollen riittävä ja laadukas terveydenhuollon palveluiden turvaaminen on yhteiskunnan selviämisen kannalta merkittävää. Lisäksi henkilökohtaisella tasolla jokainen varmasti ottaa seniori-iän vastaan mieluummin hyvässä fyysisessä kunnossa.

Hyvä näkeminen ja silmäterveys edesauttavat työssä pysymistä William A. Monacon luento oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Silmänpohjan ikärappeuma on yksi yleisimmistä pysyvää näöntarkkuuden alentumista tai pysyvää näönmenetystä aiheuttava sairaus. Sinisen valon määrän lisääntyminen lisää alttiutta sairauteen. Lähes koko työuran kestävä altistus päätelaitteista voi johtaa tulevaisuuden mittapuulla liian aikaiseen työkyvyttömyyteen. Tätä riskiä voidaan vähentää hyvin helposti sinistä valoa suodattavilla linsseillä. Samoin pitkälle edennyt glaukooma voi estää muutoin työkykyisen seniorin työnteon. Monet näönhuollon palveluista, optikoiden näöntutkimukset, silmälääkäreiden tutkimukset, kontrollit ja seulonnat sekä hyvää näkemistä edesauttavat välineet eivät auta ihmistä vain tässä hetkessä vaan luovat paremman pohjan myös tulevaisuuden näkemiselle. Näkemisen ja silmäterveyden ammattilaisilla on valtava potentiaali ylläpitää väestön työkykyä ja toimintakykyä – nyt ja tulevaisuudessa.

Lasten näön tutkimisen haasteet

Lasten näön tutkimista meille oli valottamassa ensin BSc. Optom Arto Hartikainen ja hänen jälkeensä KYS:n aistinelinsairausyksikön LT silmätautien erikoislääkäri Raija Voutilainen. Lasten näöntutkimustilanteesta on hyvä yrittää saada mahdollisimman jännittämätön ja luottamuksellinen. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sen tarkemmin kannattaa miettiä tutkimusmenetelmät ja kysymysten asettelu. Hartikainen suosittelee käyttämään lapsiasiakkailla koekehyksiä foropterin sijaan akkommodaation ehkäisemiseksi. Koekehyksissä on saatava kuitenkin säädöt hyvin kohdalleen.

Oleellista on muistaa refraktion tutkimisen jälkeen varmistaa, että lapsen silmät ovat toiminnallisesti kunnossa. Silmien yhteistoiminta tulee varmistaa ja tutkia huolellisesti foriat, konvergenssi sekä varmistaa, että akkommodaatio toimii moitteettomasti. Hartikainen lanseerasi päivillä uuden termin – kuiva refraktio (= ilman sykloja). Hänen mielipiteensä olikin, että kun olemme saaneet tutkittua silmien toimivan parina moitteettomasti ja akkommodaatiotoiminnat ovat kunnossa, voidaan lasikorjaus tehdä suoraan ”kuivan refraktion” perusteella. Toiminnallisen näön tutkimisen hyviä testejä ovat peittokoe, konvergenssin lähipisteen ja akkommodaatiojouston tutkiminen. Peittokoe on luotettava ja helppo suorittaa. Konvergenssin lähipisteen tutkiminen kannattaa tehdä heti alussa ja miniminormaali on alle 10 cm. Akkommodaatiojousto tutkitaan +/- 2.0D flipper-laseilla ja miniminormaali on 7–8 sykliä / minuutti (1 sykli = sekä plus- että miinuspuoli tarkentunut).

Hartikaisen jälkeen aiheesta jatkoi Raija Voutilainen, joka heti alkuun kiitteli ihanasta ja toimivasta yhteistyöstä optikoiden kanssa. Voutilainen kertoi lapsen refraktion kehityksestä ja muistutteli, että amblyoopit ja karsastukset tulisi hoitaa kouluikään mennessä. Hän kertoi kuitenkin tapauksen, jossa amblyopiasilmään oli saatu parannettua näöntarkkuutta, kun potilas oli menettänyt tapaturmaisesti paremmin näkevän silmänsä. Voutilainen miettii ennen silmälasien määritystä muun muassa onko refraktio iänmukainen, tuleeko muuttumaan emmetroopiksi lähivuosina, häiritseekö normaalia näönkehitystä ja parantaako lasikorjaus näkemistä. Hän tekee aina syklorefraktion. Myopian hän korjaa pääsääntöisesti täyskorjauksella, mutta ei missään nimessä tee ylikorjausta. Hyperooppien kohdalla tulee hänen mukaansa miettiä muun muassa karsastukset, akkommodaatio, konvergenssi sekä vaivat. Hän ei laita lasimääräykseen koskaan täyskorjausta, joka on saatu siis syklojen avulla, vaan ottaa karsastuksen huomioon sekä myös syklorefraktion antaman pluskorjauksen määrän vähentäen siitä jonkin verran plusvoimakkuutta. Astigmatian hän korjaa täysmääräisenä. Voutilaisen kokemuksen mukaan lasten ja nuorten lasit ovat tarkoitettu jatkuvaan käyttöön ja lukulasit jäävät herkästi käyttämättä.

The Round Table – miten alan työnjako toimii?

Professori ja SSLY:n puheenjohtaja Kai Kaarniranta alusti lauantain viimeisen luennon, jonka aiheena oli alan työnjakoon liittyvien kysymyksien pohdinta. Kaarnirannan puheenvuoroa seurasi The Round Table -paneelikeskustelu, jossa hänen lisäkseen mukana olivat Panu Tast, Arto Hartikainen ja Satu Autio.

Kaarniranta pohti puheenvuorossaan lähitulevaisuuden näkemisen ja silmäterveyden palveluita. Ikääntyviä ja entistä vaikeampihoitoisia potilaita tulee koko ajan lisää, mikä aiheuttaa lisähaasteita terveydenhuoltoon. Siksi julkisen ja yksityisen puolen tulee miettiä uusia ratkaisuja entistä tehokkaampiin hoitojärjestelmiin.

Itse paneelissa keskusteltiin laajemmin työnjakoon ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Keskustelu oli paneelissa vapaamuotoista, joten tunnin aikana käsiteltiin myös yleisön esittämiä kysymyksiä, esimerkiksi koulutustasoeroista. Autio oli sitä mieltä, että tärkein tapahtuu vasta tutkintopapereiden jälkeen, jokainen voi kehittyä. Voi esimerkiksi pyrkiä töihin liikkeisiin, joissa on silmälääkäri töissä ja oppia sitä kautta.

Kaikki panelistit korostivat siitä, että optikon tekemät silmänterveystutkimukset ovat tulleet jäädäkseen. Oman osaamisen osoittaminen on tärkeää, sillä se karistaa turhia ennakkoluuloja.