Matti Hänninen
puuseppä,
Kraa Kraa Eyewear -yrittäjä
6.00–9.00
Lähden aina kotoa syömättä aamiaista ja usein poikkean aamulla höyrymakkaralla ja kahvilla Tammelan torilla. Tänään jätin sen kuitenkin väliin, sillä siitä tulee vähän huono omatunto. Verstaalle saavuin vähän kuuden jälkeen. Ensimmäiseksi kytkin lämmityslaitteet päälle, kuten aina kylmään vuodenaikaan. Kraa Kraan verstas sijaitsee Tampereen Ranta Tampellassa vanhassa tehdasrakennuksessa ja on vähintäänkin vetoisa. Aamut ovat työpäivän hiljaisinta aikaa kun puhelin ei soi, joten käytän ne mahdollisimman tehokkaasti kehysten valmistukseen. Aamun töihini kuuluu yleensä sarana-asennuksia, nenätyynyjen muotoilua ja muutamana päivänä viikossa kehysten muodon jyrsintää. Tänään tein sarana asennuksia erikoisempiin tuohipintaisiin kehyksiin.
9.00–12.00
Kraa Kraan tiimissä on nykyisin lisäkseni kaksi työntekijää. Some- ja markkinointivastaavamme Kirsti-Maija, josta yleensä käytämme jotain kymmenestä lempinimestä, saapui tapansa mukaan yhdeksän aikoihin paikalle. Samoihin aikoihin saapui myös kehysten hionnasta pääasiassa vastaava Torsti. Kun koko porukka oli kasassa, kävimme nopeasti läpi kuulumiset ja päivän työt. Aamupäivään kuului kehysten valmistusta, eli liimausta, jyrsintää, hiontaa ja pintakäsittelyjä. Kehysten pintakäsittelyvaihe on piinallinen, sillä usein kehyksistä löytyy tässä vaiheessa lisää hiottavaa, kun niihin levitetään pintakäsittelyöljyä. Tästä syystä viimeistelyvaiheessa olevat kehykset tarkistetaan jokaisen pintakäsittelykierroksen jälkeen. Valmistuneet kehykset siirretään lähetettävien ryhmään pakkaamista varten. Tänään pakkasin kolme valmistunutta kehystä ja soitin lähetille. Lähettimme Anttu on joustava tyyppi ja sovimme lähtevien pakettien noutoajankohdan niin, että se sopii verstaan päivärytmiin.
12.00
Kahdentoista korvilla söimme lounasta. Kesällä grillaamme melko paljon verstaan pihassa, mutta näin talvisin yritetään selvitä eväillä. Se vaatii kuitenkin yllättävän paljon itsekuria ja päädyin taas vetämään kuvun täyteen melkein naapurissa sijaitsevassa lounasravintolassa. Mukaan lounaalle lähtivät myös seinänaapurimme Tammerkosken Takomon sepät.
12.45–17.00
Iltapäivien ohjelma vaihtelee työpäivien välillä melko paljon. Tänään vuorossa ei ollut muutaman kerran viikossa tehtävää isoa liimausurakkaa, vaan tein huoltoja muutamaan vanhempaan kehykseen. Kun sain huollettavat kehykset pintakäsittelyvaiheeseen, kiipesin toimistoparvelle. Vastasin saapuneisiin sähköposteihin, paitsi tietysti niihin, joista ei ole ihan varma, pitääkö niihin vastata tai jos pitää, niin mitä. Olin myös yhteydessä Japanin agenttiimme Meikoon ja muutamiin jälleenmyyjiimme. Toimistohommien käytyä tylsiksi soitin hetken kitaraa ja jatkoin paperitöitä. Iltapäivällä tein myös kimurantin nenätyynysovituksen verstaalla poikenneelle asiakkaalle, jolla oli aikamoinen nenä. Neljän aikoihin tein keskeneräiset hommat loppuun, järjestelin paikat ja kirjasin muistiin seuraavana päivänä tehtäviä asioita. Pidän hyvänä tapana kirjoittaa seuraavan päivän työsuunnitelman ylös jo edellisen päivän puolella, niin ei tarvitse kelailla asioita kotona.
17.00–21.00
Kotiin palasin kello viiden jälkeen. Läiskä-kissa odotti minua tutussa paikassa autokatoksessa, vaikka oli melko kireä pakkanen. Meillä on sama rytmi, vaikka Läiskä viettääkin ”työpäivänsä” naapurin sohvalla. Poikkesin sisällä, halasin vastaan tullutta pikkutyttöämme Tyttiä ja lähdimme yhdessä katsomaan olisiko naapuruston yhteisellä lumilinnalla kavereita. Sitten ihmeteltiin asioita, juostiin ympäri taloa ja siirryttiin iltapuuhiin. Tytti ei yleensä kiukuttele, mutta omaa kyllä selkeän käsityksen siitä, miten asiat kuuluvat tehdä. Päivän lopetin kohtalaisen kirjan parissa, hyviä on hankala löytää.
Plussat:
Pidän aamuista verstaalla ja kehysten valmistuksesta eniten. Siinä voi miettiä kaikenlaista, nautiskella hiljaisuudesta ja kelailla vaikka tulevien kehysten muotoilua.
Miinukset:
Kaikkein haastavinta on työn keskeytyminen. Varsinkin iltapäivisin
pistäytyviä asiakkaita saattaa olla useita ja tietysti puhelin soi tiuhaan.
En myöskään pidä yllätyksistä kovin paljoa, mutta ne kuuluvat tietysti työn luonteeseen
