Nyt 3,5-vuotias Lukas sai avun silmälaseista yksivuotiaana, pian kaksi vuotta sitten. Ennen ratkaisun löytymistä perhe käänsi monia kiviä pojan rajuksi käynyttä käytöstä selvittäessään. Lopulta silmälasit muuttivat kaiken yhdessä viikonlopussa.
Lukas sai yksivuotiaana lähetteen Meilahden silmäklinikalle karsastusepäilyn vuoksi. Samana syksynä pojan äiti Marjut oli alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota pojan käytökseen. ”Kirjat ja lelut lentelivät, poika puri, raapi ja löi minua joka kerta, kun luimme tai leikimme yhdessä. Lastenohjelmia katsoessa hän hakeutui viiden sentin päähän telkkarista”, äiti kertoo.
Näönkorjauksen tarvetta ei kuitenkaan tunnistettu heti. Neuvolassa arveltiin kiukkuisen käytöksen olevan tavallinen, lapsen kehitykseen kuuluva vaihe. Periksiantamattomat vanhemmat saivat monen mutkan kautta ajan silmäklinikalle, jossa silmälääkäri totesi pojan näön reippaat plussat: + 5 toisessa ja + 7 toisessa silmässä.
Lukas sai ensimmäiset silmälasinsa parin viikon päästä kaupungin maksusitoumuksella.
”Lukaksen käytös muuttui täysin yhdessä viikonlopussa hänen saatuaan silmälasit. Ihana iloinen ja nauravainen poika oli palannut, ei ollut tietoakaan syksyn kiukuista. Poika kävi jopa itse hakemassa kirjoja luettavaksi”, äiti Marjut muistelee käänteentekevää helmikuista viikonloppua.
Hän kertoo silmälaseilla olleen iso rooli myös puheen kehityksessä, kun energiaa ei kulu perusasioissa pärjäämiseen, vaan motorisesti lahjakas, vauhdikas Lukas pystyy keskittymään uusien asioiden luontaiseen oppimiseen. Vauhdikas poika nauttii tätä nykyä mm. potkupyöräilystä, ja tanssista.
Artikkeli on julkaistu alun perin NÄE ry:n ylläpitämällä lapsennakö-sivustolla. Sivusto on sittemmin yhdistetty osaksi naery.fi-sivustoa.
