Jotta aurinkolasit estävät haitallisen säteilyn pääsyn silmiin, niiden tulee pysäyttää ultraviolettisäteet sataprosenttisesti. Paitsi linssivalinnalla, myös kehyksen muodolla on väliä – säteet yltävät silmiin myös kehysten sivuilta ja yläpuolelta. Runsas UV-säteilylle altistuminen voi aiheuttaa monia silmäongelmia.
Auringon ultraviolettisäteily on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on näkyvää valoa lyhyempi mutta röntgensäteilyä pidempi. UV-säteilyä on kolmea laatua: UVA, UVB ja UVC.
UVA
Ultraviolettisäteilyn matalinta energiatasoa edustavat UVA-säteet, joiden aallonpituus on lähellä näkyviä valonsäteitä. UVA-säteet voivat läpäistä sarveiskalvon ja pääsevät näin verkkokalvolle, jossa vaurioita voi syntyä.
UVB
Hieman UVA:n aallonpituutta lyhyemmistä, enemmän energiaa sisällään pitävistä UVB-säteistä osa suodattuu otsonikerrokseen, mutta osa pääsee läpi maan pinnalle asti. Maltillisina annoksina UVB-säteet ruskettavat ihoa, mutta voimakas UVB-säteily aiheuttaa ihon palamisen.
UVC
Korkeimman energiatason UVC-säteet ovat silmille ja iholle kaikkein vaarallisimpia. Otsonikerros kuitenkin blokkaa käytännössä kaikki auringosta maahan pyrkivät UVC-säteet. Otsonikerroksen heikentyminen altistaisi väestöä huomattaville silmä- ja ihoterveyteen liittyviin riskeihin.
Lähteenä on käytetty All About Vision -sivustoa ja NÄE ry:n omaa materiaalia.
