Yliopistonlehtori, PhD Kaisa Tiippana Helsingin yliopistosta piti 14.9.2021 verkkoluennon tohtorikoulutuksen luonteesta. Yleisönä oli Oulun ammattikorkeakoulun kliinisen optometrian maisteriopiskelijoita, joille tohtoriopinnot ovat yksi mahdollinen valmistumisen jälkeinen vaihtoehto.
Kaisa Tiippana valmistui aikanaan optometristiksi ja teki sitten Astonin yliopistossa Birminghamissa väitöstyönsä ”Contrast matching and discrimination in human vision”. Sen jälkeen hän on ehtinyt opettaa optometriaa Bradfordin yliopistossa ja Britanniasta Suomeen palattuaan tutkia moniaistisen havaitsemisen kysymyksiä Aalto-yliopistossa. Hän siirtyi 10 vuotta sitten Helsingin yliopistoon, jossa toimii nykyisin havaintopsykologian yliopistonlehtorina lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Tohtorintutkinto pähkinänkuoressa
Tohtorintutkinnon päätavoitteet ovat tieteellisen osaamisen laajentaminen ja uuden tiedon tuottaminen. Työn myötä opiskelija oppii tekemään tutkimusta, käyttämään tieteellisiä metodeja sekä arvioimaan tutkimusten tuloksia ja tiedeartikkelien luotettavuutta. Vaikka opinnot tehdään itsenäisesti, liittyy niihin paljon yhteistyötä, joka tuottaa puolestaan kontakteja muihin tutkijoihin ja tiedemaailmaan.
Tohtorintutkinto konkretisoituu väitöskirjassa, joka psykologian alalla sisältää tyypillisesti kolme julkaistua tiedeartikkelia ja niistä koostetun yhteenvedon. Väitöskirjassa samaa tutkimusongelmaa lähestytään eri näkökulmista tai hieman erilaisten metodien avulla. Väitöstutkimuksen ohessa tutkintoon sisältyy myös 40 opintopisteen verran teoriaopintoja.
Väitöskirjan teko vaatii yleensä noin neljä vuotta täysipäiväistä opiskelua. Työ ei kuitenkaan etene koulumaisesti, joten jokainen opintopolku ja sen pituus vaihtelevat yksilöllisesti.
Tohtoripolun alkuun pääsemisen muodolliset lähtökohdat ovat maisterintutkinto sekä tutkimussuunnitelman perusteella myönnetty tutkinnon suoritusoikeus. Itse opinnot vaativat kykyä itsenäiseen työhön ja yhteistyöhön sekä tarpeeksi motivaatiota ja sisua. Tutkimustyö on aina hyppy tuntemattomaan, joten on tärkeää päättää etukäteen selviytyä matkan haasteista.
Polku tutkimussuunnitelmasta tiedejulkaisuihin
Ensimmäinen tehtävä on löytää väitöstyölle kiinnostava tutkimuskohde ja ohjaaja, joka auttaa ja tukee opiskelijaa läpi koko matkan. Yleensä tehtävään pyydetään joku saman aiheen parissa toimiva tutkija.
Seuraava askel on ohjaajan ja mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa tehtävä tutkimussuunnitelma, jossa määritellään tutkimusongelma ja työssä käytettävät metodit. Tohtorintutkinnon suoritusoikeuden hakuprosessissa käydään läpi kaikki työhön liittyvät seikat tutkimuskohteesta rahoitukseen.
Kun hyväksyntä tohtoriohjelmaan on saatu, alkaa varsinainen tutkimusvaihe. Siinä opiskelija kerää tietoa esimerkiksi kokeellisen tutkimustyön avulla, analysoi tutkimustuloksia ja kirjoittaa niistä tieteellisen raportin. Sen julkaiseminen artikkelina tiedelehdessä on vielä oma prosessinsa, jossa tutkimuksen taso tarkastetaan ja hyväksytään.
Esimerkki tohtoriohjelmasta ja tutkimusaiheesta
Yhtenä optometrian alaan sopivana tohtoriohjelmana Kaisa Tiippana mainitsi
Helsingin yliopiston Aivot ja mieli -ohjelman, joka toimii lääketieteelliseen tiedekuntaan kuuluvassa terveyden tutkimuksen tutkijakoulussa. Ohjelman sisällöistä optometriaa lähellä ovat esimerkiksi aisti- ja motorisiin järjestelmiin sekä kognitioon ja käyttäytymiseen liittyvät aiheet.
Tiippana mainitsi myös häntä henkilökohtaisesti kiinnostavan tutkimusaiheen, eli aistiyliherkkyyden. Sitä on tutkittu toistaiseksi enemmän kuuloärsykkeiden kuin visuaalisten ärsykkeiden näkökulmasta, eikä ilmiön syytä tai sen vaikutuksia eri näkötoimintoihin ei vielä juurikaan tunneta. Tiippana toimii itse väitöstöiden ohjaajana ja olisi lähitulevaisuudessa valmis ottamaan ohjaukseensa 1–2 tohtoriopiskelijaa.
Tutkinnonaikaisen elämän rahoitus
Suomessa opiskelu ja tohtoritutkinnon suorittaminen on sinänsä maksutonta, mutta nelivuotisen täysipäiväisen opiskelun aikana täytyy elääkin. Opiskeluajan rahoitukseen on eri keinoja ja lähteitä, mutta tuen saaminen aina yksilöllinen kysymys.
Yliopistoissa on joitakin harvoja tähän sopivia palkallisia tehtäviä, mutta ne ovat kovin kilpailtuja. Säätiörahoitusta voi taas usein saada vasta ensimmäisen tutkimusartikkelin julkaisemisen jälkeen. Yksi mahdollinen ratkaisu on hakea opiskelijapaikkaa jo valmiiksi rahoituksen saaneesta tutkimusryhmästä.
Yhteenvetona Tiippana muistutti vielä, että tohtoripolku on aina haastava ja yksilöllinen tie, jolle lähteminen vaatii paljon sisua ja sitkeyttä. Hän kuitenkin vakuutti, ettei ole itse koskaan katunut tämän tien valitsemista.
Tohtoripolku on varteenotettava vaihtoehto
NÄE ry kannustaa lämpimästi optometrian maisteriopiskelijoita harkitsemaan tohtorikoulutusta yhtenä valmistumisen jälkeisenä vaihtoehtona.
– NÄE edistää toimialansa ja sen ammattilaisten kehitystä nostaen esiin alan ajankohtaisia kysymyksiä. Pyrimme näin osaltamme tukemaan myös alan väitöskirja-aiheiden löytymistä ja rahoituksen järjestymistä tohtoripolusta kiinnostuneille optometristitaustaisille opiskelijoille, toteaa NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast.
