Optikolla on tärkeä rooli osana diabeteksen hoitoketjua. Kun arviolta puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta, tarvitaan tämän taudin hoitamiseen ja seurantaan laajaa joukkoa terveydenhuollon ammattilaisia.
Diabetes on merkittävä valtimotaudin riskitekijä. Se lisää myös vaaraa saada silmänpohjiin pysyviä muutoksia. Retinopatia eri muodoissaan on aina vakavasti otettava silmänpohjan sairaus ja vaatii aina silmälääkärin
hoitoa.
Pienet hiussuonten pullistumat ja pistemäiset verenpurkaumat voidaan havaita säännöllisissä silmänpohjien kuvauksissa. Jokaisen diabeetikon silmänpohjien tilannetta tulee seurata säännöllisesti, jotta mahdollinen silmänpohjan sairaus pystytään löytämään ajoissa.
Huittislainen optikko Pauli Kurunmäki on tehnyt silmänpohjakuvauksia yli 15 vuoden ajan. Hän kertoo tekevänsä kaikille yli 40-vuotiaille myös silmänpohjakuvauksen näöntutkimuksen yhteydessä.
– Yritämme löytää silmänpohjan muutokset niin aikaisin kuin mahdollista, jotta lääkärit voisivat tehdä jatkohoitosuunnitelman ajoissa.
– Olisi ihanteellista jos kaikki puoli miljoonaa diabeetikkoa voisivat käydä
säännöllisesti silmätautien erikoislääkärin seurannassa. En usko sen olevan mahdollista, koska vastaan tulevat niin yhteiskunnan kuin yksityisten ihmistenkin taloudelliset resurssit ja palvelujen saatavuus vaihtelee alueittain merkittävästi. On valitettavasti myös joukko diabeetikoita, jotka eivät halua olla yhteydessä lääkäreihin. Usein he kokevat, että näkö on kunnossa ja vaivoja ei ole.
Optikkoliikkeen kynnys matalammalla
Erityisesti kakkostyypin diabeetikoiden määrä lisääntyy nopeasti. Julkisen terveydenhuollon resurssit joutuvat jo muutenkin kovalle koetukselle. Laadukkaalla laajalla yhteistyöllä saataisiin hyviä tuloksia aikaan.
Diabeetikoiden silmänpohjaseurantaa tulisi lähestyä asiakkaan kannalta ja toisaalta terveydenhuollon resurssien kannalta. Optikkopalveluita on tarjolla ympäri maata, kynnys lähestyä optikkoa on matala.
– Seurannan onnistumiseksi optikoiden ja optometristien on tehtävä laajaa, hyvää yhteistyötä silmälääkäreiden, diabeteslääkäreiden ja diabeteshoitajien kanssa. Näin varat yhteiskunnan kassassa riittäisivät
paremmin ja erittäin tärkeä lääkäreiden tietotaito tulisi tehokkaasti hyödynnettyä.
Diabeetikko optikolla
Näöntarkkuuteen ei diabetes alkuvaiheessa tee pysyviä muutoksia, mutta
verensokerin voimakas vaihtelu vaikuttaa mykiön ominaisuuksiin siten, että tarkkuus vaihtelee.
– Joskus käy niin, että uudet lasit luovutetaan asiakkaalle ja sitten hän tuleekin viikon kuluttua takaisin ja sanoo, että ei näillä näe mitään. Asiakkaalta pitääkin kysyä, onko tarkastushetken verensokeritaso hänen tavanomainen tasonsa tai tarvittaessa täytyy tehdä vielä kontrollitarkastus ennen lasien valmistamista.
– Jos asiakkaalla on pitkään olut diabetes, se vaikuttaa mykiön elastisuuteen eli akkomodaatio voi olla huonompi kuin terveillä.
Silmänpohjakuva kertoo silmänpohjan kunnon vain kuva-alalta.
– Ihanteellinen kuva-ala olisi 60 astetta, mutta näitä kameroita on vain vähän. Peruskuva on 45 astetta, joita otetaan useampia samasta silmästä. Mosaiikkikuva, usean kuvan yhdistelmä antaa n. 85 asteen kuvaalan. Virtuaalikuvatekniikalla päästään 200 asteen kuva-alaan saakka. Nämä kamerat ovat helppoja käyttää, mutta ison kuva-alan arviointi asettaa riman korkeammalle, osaamista tarvitaan lisää.
Jos optikko löytää selviä muutoksia kuvaalalta tai epäilee muutoksia olevan kuvaalan ulkopuolella, diabeetikko ohjataan silmätautien erikoislääkärin tutkimukseen.
– Optikoilla pitää olla riittävä perustieto diabeteksesta. Optikon on huomioitava itsehoidon tärkeä merkitys ja verensokerin vaihtelun merkitys, muutokset näössä, ns. pitkän sokerin asteikko ja vaihteluväli
sekä liikunnan, ravinnon ja lääkityksen kolmiyhteys.
– Näillä perustiedoilla optikko voi halutessaan kannustaa diabeetikkoa
laadukkaampaan itsehoitoon ja parempaan näkemiseen, Kurunmäki toteaa.
Diabetes
Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa eniten koko maailmassa. Siihen sairastutaan yleensä jo lapsuus- tai nuoruusiässä. Sairastumisriski on suurempi, jos diabetesta on omilla vanhemmilla tai sisaruksilla. Tyypin 1 diabetekseen ei tunneta ehkäisykeinoja. Sairaudessa insuliinia tuottavat haiman beetasolut tuhoutuvat kokonaan, jolloin ne eivät enää tuota insuliinia. Tyypin 1 diabetes vaatii aina insuliinihoidon. Suomalaisista diabeetikoista noin 10–15 prosentilla on tyypin 1 diabetes.
Tyypin 2 diabetes alkaa tavallisimmin aikuisena. Altistavista tekijöistä tärkein on ylipaino, ja etenkin keskivartalolihavuus. Muita riskitekijöitä ovat perimä, korkea ikä, vähäinen liikunta, aiemmin todettu raskausdiabetes, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja valtimosairaudet. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tuotanto tai sen vaste kudoksissa ovat häiriintyneet. Noin 75 prosenttia suomalaisista diabeetikoista sairastaa tätä diabetestyyppiä.
