Kun minua pyydettiin Suomen Optometrian Ammattilaisten opiskelijajäseneksi OJOn edellisen puheenjohtajan toimesta, olin peloissani. Olin juuri lupautunut Helsingin Optometrian Opiskelijat ry OJOn puheenjohtajan pestiin vain yhden lukukauden opiskeltuani ja vastuu tuntui valtavalta. Minulla ei ollut mitään kokemusta yhdistystoiminnasta mutta tahdoin vaikuttaa asioihin tavalla tai toisella, joten lupauduin mukaan.
Ensimmäinen SOAn hallituksen kokous järjestettiin jo muutaman kuukauden päästä ERTOn konttorilla Pasilassa. Aluksi en meinannut löytää edes paikalle, eikä oikean osoitteen löydyttyä aulavirkailija osannut opastaa minua ERTOn tiloihin. Haahuilin hissillä kerroksesta toiseen, kunnes oikea kerros löytyi. Minut ohjattiin kokoustilaan, jossa joukko tuntemattomia kasvoja otti minut hymyin ja halauksin vastaan.
Ammattiliitoista minulla ei ollut vielä minkäänlaista kokemusta ja niiden paikka työelämässä ei ollut varmistunut minulle vielä tuossa vaiheessa elämääni. Olin pohtinut, mitä hyötyä niistä oli ja tarvitsisiko minun kuulua liittoon lainkaan optometristin työhön astuttuani. Vuoden hallituksen jäsenenä olemisen jälkeen, en epäile enää. Onnistuin osumaan hallitukseen juuri siihen aikaan, kun uutta KIKY-sopimusta yritettiin muodostaa ja ymmärrykseni liiton toiminnasta kasvoi valtavasti. Näin aitiopaikalta miten sopimusta suunniteltiin ja hiottiin kaikkien eri lakipykälien mukaiseksi. Vaikka en aina ymmärtänytkään mistä oli kyse, kysymyksiäni ei lannistettu, vaan kaikki selitettiin auki ja tietotulva oli valtava. Minulle selvisi kertaheitolla ammattiliiton tehtävät ja vastuut ja kuinka se on mukana optometristien ja optikoiden elämässä.
Seuratessani jälkeenpäin erilaisista uutislähteistä keskustelua työmarkkinatilanteesta minulla oli paremmat eväät eri osapuolten ymmärtämiseksi ja näin opiskelijan silmiin monimutkainenkin asia aukeni selkeämmäksi kokonaisuudeksi.
Vuosi SOAn hallituksessa on avannut silmiäni sekä ammattiliittojen toiminnasta että optometristien arjesta työelämässä. Kaikki keskustelu ja muu kuitenkin nivoutuu sinne optikkoliikkeiden arkeen. Näen ja kuulen paljon erilaisia toimintatapoja ja mielipiteitä. Keskusteluihin en vielä oikein osaa ottaa kantaa, kun oma työkokemus puuttuu, mutta opin valtavan paljon seuratessani sivusta. Ymmärrän paljon paremmin, niin oikeuteni kuin velvollisuutenikin työntekijänä ja asiakaspalvelijana. Varmuus oman työelämän turvallisuuteen kasvoi oivallettuani SOAn ja ERTOn seisovan selkäni takana vaikeissa tilanteissa. Tuki, jota mistään muualta ei välttämättä ole mahdollista saada. SOAaan kuuluminen on myös kasvattanut itseluottamustani valtavasti.
Uskallan ottaa osaa ERTOn tarjoamiin erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin ja jäsenille tarjolla oleviin tapahtumiin. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja osallistuin näkemisen ja silmäterveyden NÄE ry:n toteuttamille Optometriapäiville ensimmäistä kertaa. On tietenkin monia asioita, joita en yhdistystoiminnassa vielä hallitse, kuten miten verkostoituisin paremmin tai toisin opiskelijoiden äänen enemmän kuuluville. Toinen vuoteni SOAn hallituksessa tuo kuitenkin uusia tilanteita jälleen eteeni, joiden mukana tulevat uudet mahdollisuudetkin.
