HUS Silmätautien klinikan lastenyksikössä toimii viikoittain optikko–lääkäri-yhteisvastaanotto. Pari kertaa kuussa yhteisvastaanottoa pyörittää työpari optometristi Annamari Immonen ja silmätautien erikoislääkäri Kristiina Vasara. Ammattilaisten väliseen luottamukseen perustuva yhteistyö ja toimiva työnjako ovat tehostaneet lastenyksikön toimintaa ja tehneet potilaan hoitoketjusta sujuvamman.
Alentunut näöntarkkuus
Vasaran ja Immosen yhteisvastaanotolle tulevat potilaat ovat saaneet neuvolasta lähetteen alentuneen näöntarkkuuden vuoksi. Lähetteen perusteella potilaiden näöntarkkuuden aleneman syyn arvioidaan todennäköisimmin selittyvän taittovirheellä.
– Valtaosalla potilaistamme alentuneen näöntarkkuuden syyksi vahvistuu taittovirhe. Ajoittain alentuneen näöntarkkuuden taustalta paljastuu kuitenkin jokin sairaus, mikä tekee hoidosta haastavampaa, kertoo Vasara.
Potilaiden hoito määräytyy tutkimustulosten mukaan. Yhteisen vastaanottopäivän aikana tehokas työpari tarkastaa noin 15 potilasta, jotka ovat iältään kolmevuotiaita tai vanhempia.
HUS Silmäklinikan lastenyksikössä hoidetaan alentuneen näöntarkkuuden ja taittovirheiden lisäksi myös erilaisia lasten silmäsairauksia kuten silmän kehityshäiriöitä, glaukoomaa, harmaakaihia, verkkokalvosairauksia sekä erilaisia silmävammoja. Poliklinikalla tutkitaan noin 250 potilasta viikossa.
Hoitoketjussa selkeä työnjako
Yhteisvastaanoton toiminta perustuu tehokkaaseen työnjakoon, jossa jokainen keskittyy omaan ydinosaamiseensa. Potilaan ”liikkumisesta” hoitoketjun ammattiryhmien välillä sovitaan lastenyksikössä aina tapauskohtaisesti, jotta potilaalle saadaan taattua hyvä ja sujuva hoito olemassa olevien resurssien puitteissa.
– Optometristi tutkii ensin neuvolasta tulleiden potilaiden näöntarkkuudet sekä kauas että lähelle. Tämän lisäksi hän tutkii punaheijasteen, pupillireaktiot, tekee karkean karsastusstatuksen ja tiputtaa syklotipat, kertoo Immonen.
Optometristin jälkeen potilas siirtyy lääkärille, joka jatkaa tutkimusta tekemällä syklorefration ja tutkimalla silmien rakenteet ja silmänpohjat. Silmälääkäri kirjoittaa myös tarvittavat lasireseptit, antaa hoito-ohjeet ja määrää mahdollisesti tarvittavat lisätutkimukset ja kontrollit.
Lastenyksikössä työskentelee silmälääkärien ja optometristien lisäksi myös sairaanhoitajia, jotka on koulutettu tekemään näöntarkkuusmittauksia. Heille ohjautuu usein myös tavalliset ambyopia- ja näöntarkkuuskontrollit.
Vähintään kerran vuodessa silmät tutkii kuitenkin aina silmälääkäri.
– Tietyissä laseihin liittyvissä asioissa ja yhteisnäöllisissä ongelmissa optometristi tekee kuitenkin välikontrollit, kertoo Vasara.
– Hoitavalla silmälääkärillä on aina päävastuu potilaasta, muistuttaa Vasara.
Yhteistyö tehostaa toimintaa
Lastenyksikössä optikko–lääkäri-vastaanottoja on ollut noin kolmen vuoden ajan, minkä aikana toiminnan on huomattu tehostuneen.
– Olemme pystyneet lisäämään vastaanottoaikoja jonkin verran ja lääkärille jää optikko-lääkäri-yhteisvastaanoton ansiosta enemmän aikaa kertoa tarvittavista hoidoista ja löydöksistä vanhemmille, kertoo Vasara
yhteistyön hyödyistä.
Sekä Immonen että Vasara kokevat, että optikko–lääkäri yhteisvastaanotosta ovat hyötyneet kaikki osapuolet: lääkärit, optometristit ja potilaat.
– Meille optometristeille yhteistyö on tuonut lisää kokemusta pienten lasten tutkimisesta. Ja löydöksistä voi aina keskustella lääkärin kanssa, kertoo Immonen.
Lääkäreille yhteistyö tarkoittaa työmäärän pienenemistä. Potilaalle yhteistyö on puolestaan näkynyt hoitopolun sujuvoitumisella ja turhan odottelun vähenemisellä.
– Kun kontrolleja voi ohjata jo tutulle optikolle, voimme me keskittyä ydinosaamiseemme eli silmän tutkimiseen, toteaa Vasara.
