Koulutusohjelman tavoite: Optometristien ammatillinen ja henkilökohtainen kasvu ja oman suunnan, mielenkiinnon ja intohimon löytyminen
Alcon Scolarship ohjelma koostuu viidestä kahden päivän mittaisesta koulutuskerrasta, joista neljä järjestetään Englannissa Surreyssa Alconin omissa koulutustiloissa ja viides Saksassa tutustuten mm. piilolinssien valmistamiseen. Koulutus kestää kaksi vuotta. Ohjelmaan on valittu 23 optometristiä, joista suurin osa tulee Englannista, Skotlannista, ja Irlannista, yksi hollantilainen ja yksi kustakin Pohjoismaasta. Joukko on hyvin kirjava taustoiltaan, tavoitteiltaan ja kokemuksiltaan. Osa on hyvin kaupallisesti orientoituneita, toiset ovat sairaaloissa töissä, muutama yhdistää nämä kaksi. Löytyy myös freelancereitä, myopiasta kiinnostuneita optometristejä, kuin myös yliopistoilla luennoitsevia, sekä tutkimuksen parissa työskenteleviä optometristejä.
Ensimmäinen kaksipäiväinen koulutus oli marraskuussa 2017 Englannissa.
Seuraavan kerran tapaamme toukokuussa 2018. Kouluttajina toimii useita eri alojen ammattilaisia niin Alconin sisäisiä kuin ulkopuolisiakin. Kurssin pääkouluttajina toimivat optometristejä vuosia kouluttaneet englantilaiset optometristit
Dr. Anna Kwartz ja Prof. Steve Parrish.
Koulutuspäivien sisältö
Ensimmäisen päivän ohjelma koostui uusiin kollegoihin tutustumisesta, jonka jälkeen alkoi luento “Is there such a thing as a routine refraction”-luento, jossa potilastapausten avulla käytiin “rutiini”-näöntarkastuksia läpi, jotka loppujen lopuksi olivatkin kaikkea muuta kuin rutiinitapauksia. Hyviä vinkkejä refraktointiin ja aikaisemman opitun kertaamista myös näkökenttätutkimusten osalta, sekä tutkimustulosten kirjaamisen tärkeyden muistuttelua. Yhtenevät kirjaamiskäytännöt ja kaiken tutkitun kirjaaminen on tutkimusten A ja O.
Seuraavalla luennolla keskityimme eri persoonallisuuksien huomioimiseen tiimityöskelntelyssä. Tutustuimme Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI) -persoonallisuustestiin, mikä oli erittäin mielenkiintoista itsetutkiskelun kannalta ja muiden ihmisten huomioimisen kannalta. Luennon teemoina olivat oman ja tiimissä olevien persoonallisuuksien tiedostaminen, erilaisten persoonallisuuksien huomioiminen tiimityöskentelyssä, johtamisessa ja kommunikaatiossa potilaiden kanssa. Erilaiset tiimityöskentelyharjoitteet toivat opittua käytäntöön.
Illalla oli luvassa vielä kaihikirurgian luento, jossa keskityttiin uusien linssien tuomiin etuihin ja miten silmäkirurgit nykyään leikkauksen suorittavat. Tämä oli hyvää pohjustusta seuraavan aamun kaihileikkauksen tekoon! Suoritimme siis kaikileikkauksen muovisilmälle fakoemulsifikaatiomenetelmällä. Erittäin jännittävä kokemus joka lisäsi kunnioitusta kirurgien sorminäppäryydelle. Minun Pekka Potilas olisi nimittäin lähtenyt ilman takalinssikapselia kotiin.
Toisen päivän ensimmäisellä luennolla saatiin refraktointiin hyviä vinkkejä “advanced refraction”-luennolla, joita sitten refraktiotyöpajassa myöhemmin kokeiltiin toisillemme. Minulle uusi tapa oli esimerkiksi monokulaarisen refraktion tarkastaminen ristisylinterillä ja puna-/vihertaululla. Refraktion ollessa siis määritetty; ristisylinterin negatiivisen akselisuunnan ollessa horisontaalisti, nähdään punainen voimakkaampana ja ristisylinterin negatiivisen akselin ollessa vertikaalisti, vihreä nähdään parempana. Erittäin näppärä tapa varmistaa refraktion tasapaino esimerkiksi Isto Insinööriiltä. Myös brittien yleisesti käyttämä Huphriss tasapainotustekniikka tuli tutuksi. Siinä toinen silmä sumututetaan 0,75 diptrialla refraktoinnin jälkeen ja +/-0,25 dpt linssillä haetaan tasapaino ensin toiselle ja sitten toiselle silmälle. Dynaamisen ristisylinterin käyttö lähilisän määrityksessä oli ihan uusi tapa briteille. Astigamatian määrityksessä tutustuttiin stenooppiseen rako-menetelmään. Varmasti hyvinkin näppärä tapa määrittää astigmatia ilman foropteria isoissa hajataitteisuuksissa ja keratoconus-tapauksissa. Minulta päässyt unohtumaan tyystin. Uusia opittuja tapoja on tarkoitus nyt ottaa käytäntöön ja maaliskuussa järjestettävässä konferenssi-puhelussa on tarkoitus käydä läpi eri metodeista kerättyjä kokemuksia.
Toisen päivän luentojen aiheina olivat vielä näkökenttätutkimusten tulkinta ja optometristina toimimisen lailliset velvoitteet. Englannissa optometristit ovat laillisessa vastuussa potilaiden silmien terveydentilan tarkastamisesta ja tästä johtuen optometristeja vastaan nostetaan oikeuskanteluita. Kirjaamiskäytäntöjen yhteneväisyyden tärkeyden ymmärsi viimeistään tämän päivän luennoilla, kun kävimme potilastapauksia läpi, joissa jotain oli jäänyt kirjaamatta/tutkimatta tai oli kirjattu epäselvästi. Usein noista syistä johtuen optometristi olisi näissä esimerkkitapauksissa todennäköisesti hävinnyt kyseiset oikeustapaukset. Onkin siis erittäin tärkeää kirjata kaikki tekemänsä testit ja kysytyt kysymykset ylös. Tähän hyvä tapa on negaation kautta kirjaaminen, esimeksiksi: Ei silmäsairauksia, ei lääkitystä, ei ongelmia lähelle eikä kauas, ei kaksoiskuvia jne. Mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty!
Koulutuksen anti
Erilaisten persoonallisuuksien tiedostaminen ja huomioiminen on erittäin tärkeää tiimityöskentelyssä ja kurssilla oppimieni tietojen avulla maailmaa tuntuu katsovan aivan eri silmin. Työkavereiden reaktioihin pystyy suhtautumaan aivan eri tavalla, kun ymmärtää eri persoonallisuustyyppien tarpeita, tapoja ja piirteitä paremmin. Internetistä löytyy nopeita ja ilmaisia testejä oman persoonallisuuden testaamiseen, esimerkiksi jo mainitsemani MBTI-testi. Suosittelen niihin tutustumista jo ihan itsetuntemuksen vuoksi, mutta myös kollegoiden, perheen ja kumppanin kanssa elämän sujuvoittamiseksi.
Hyvin tärkeänä koulutuksen antina pidän myös kollegoiden kanssa kokemusten vaihtamista ja eri maiden toimintamallien vertailua optisella alalla. Optometrian taso vaihtelee eri maissa huomattavasti. Minulle yllätyksenä tuli esimerkiksi optometrian korkea taso Norjassa ja Hollannissa. Heillä suunta on selkeästi kohti Englannin mallia.
Päällimmäisenä kurssista jäi mieleen, kun ymmärsi että Englannin tai Norjan optometrian tasoerot Suomeen nähden johtuvat kaiketi siitä, että meitä ei ole Suomessa laillisesti velvoitettu ottamaan kantaa potilaidemme silmän terveydentilasta. Valviran kannanotossa ja Terveydenhuollon ammattihenkilöiden laissa kerrotaan, mitä optikko voi tehdä ammattitaitonsa rajoissa ja mitä optikko ei voi tehdä. Englannissa ja Norjassa optometristit ovat laillla velvoitettuja tekemään tietyt tukimukset ja ottamaan kantaa potilaidensa silmän terveyden tilaan. Optometristeja kouluttamalla ja vastuuta jakamalla/lisäämällä voisimme Suomessakin mielestäni siirtyä hiljalleen kohti tätä, näin terveydenhuollon resursseja säästyisi vanhenevan väestön vaativiin tarpeisiin.
