Näkemisen ja silmäterveyden alan tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta optikoilta, optometristeiltä ja silmälääkäreiltä vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista ja toiminnan kehittämistä. Tämä on myös asiakaspalvelutyötä, ja meidän on tuotettava asiakkaille lisäarvoa. Pelkästään paikallaan pysyminen vaatii työtä, eikä ketään tulla liikkeestä hakemaan.
Jos haluamme alana jatkaa kasvun polulla, muutosta kannattaa ajatella mahdollisuutena. Terveydenhuollon uudistuminen tuo mahdollisuuksia, samoin väestön ikääntyminen. Esimerkiksi kuivasilmäisyyshoitojen tarve kasvaa, mikä tietää myös uuden oppimista. Se ei kuitenkaan ole este – sitä vartenhan meille on terveydenhuollon ammattihenkilöinä säädetty täydennyskouluttautumisvelvollisuus.
Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse lähteä tuottamaan kaikkea – eikä pidäkään. Nyt erityisesti alan pienemmillä toimijoilla on mainio tilaisuus erikoistua ja löytää oma juttu, oli se sitten uudenlaista terveydenhuoltoa tai kehysmyyntiä. Päätökseen vaikuttaa luonnollisesti jokaisen oma tausta ja kiinnostus, paikkakunta sekä oma asiakaskunta.
Liiketasolla optometristi-silmälääkäriyhteistyö toimii kaikkialla valtakunnassa hyvin. Juuri eilen tarkastin 7-vuotiaan tytön näön ja lähetin tutkimustiedot silmälääkärille kysyäkseni, voinko määrätä tytölle silmälasit. Vastaus tuli hetkessä, silmälääkäri kuittasi asian tekstiviestillä. Saumaton yhteistyö on luottamusta, joka optometristin pitää itse pystyä tekemisen kautta lunastamaan.
Vaikka sotea ei tullut, on selvää, että terveydenhuollon rakenteita ja työnjakoa on määrätietoisesti kehitettävä myös seuraavalla hallituskaudella. Keskussairaalat ovat tukossa kostean silmänpohjarappeuman hoidosta. Apua löytyisi työnjaon uudelleen rakentamisessa muiden toimintojen suhteen. Lääkärin diagnoosin jälkeen paljon nykyistä useampi potilas voisi hyvin siirtyä lääkärin ohjeistaman optometristin seurantaan, joka osaa tarvittaessa ohjata hänet takaisin silmälääkärille.
Soten kaatuminen nosti myös palvelusetelin ajankohtaisemmaksi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Se voisi paljon nykyistä useammin toimia kunnille, kuntayhtymille ja sairaanhoitopiireille välineenä tuottaa kustannustehokkaita näkemisen ja silmäterveyden peruspalveluita. Palvelusetelin lisäksi kunnat voisivat useammin hankinnoissaan soveltaa ns. ilmoittautumismenettelyä; asettaa tuotteelle tai palvelulle kriteerit, kilpailuttaa hinta markkinakyselyn avulla ja antaa sen jälkeen mahdollisuus jokaiselle kriteerit täyttävälle toimijalle, joka on valmis annetulla hintatasolla toimimaan.
Aktiivisuutta siis tarvitaan – niin uuden ideoinnissa ja opettelussa kuin uusien mahdollisuuksien tartuttamisessa ympärillä olevaan yhteiskuntaan. Uuden kannattaa antaa tarttua!
Pekka Palmu
NÄE ry, hallituksen puheenjohtaja, optometristi
