EU-vaaleissa kyse on myös liberaalin demokratian ja maailmanjärjestyksen tulevaisuudesta.
Liberaalin demokratian kulmakiviä ovat ihmisoikeudet, vapaus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Olennaista on myös usko markkinatalouteen, vapaakauppaan ja reiluun kilpailuun – yrittäjyyden ydinasioihin.
+++
Euroopan unioni on liberaalin demokratian ankkuri. Se syntyi maailmansodan raunioista rakentamaan rauhaa Eurooppaan. Tässä se on onnistunut. Meidän vastuumme on huolehtia, että se onnistuu myös jatkossa.
Usein unohtuu, että EU:n edeltäjä syntyi sen jälkeen, kun keskellä Eurooppaa käytiin raaka sota, joka tappoi kymmeniä miljoonia.
Euroopan unioni on enemmän kuin symboli siitä, että Eurooppa ei halua palata takaisin veriseen kansallismieliseen historiaansa.
EU toi kansallisvaltioiden kilpailun tilalle niiden yhteistyön. Ennen maat sotivat vallasta ja taloudellisista resursseista, nyt ne on sidottu yhteen keskinäisen riippuvuuden sitein – tavalla, josta on vaikea irtautua, kuten valitettava Brexit osoittaa.
Pitää olla poliittisesti sokea, jos väittää, että Eurooppa olisi vakaampi, turvallisempi ja rauhallisempi ilman unioniaan. Pitää olla populisti, jos väittää, että ”missä EU, siellä ongelma”.
+++
Toisen maailmansodan jälkeen liberaali demokratia on näyttänyt voimansa myös globaalisti. Noin neljä miljardia ihmistä on noussut toisen maailmansodan jälkeen köyhyydestä. Demokraattisten hallitusten määrä on kasvanut yli sataan noin tusinasta.
Menestyksestään huolimatta liberaali järjestys on hauras ja haavoittuva. Kuten historioitsija Niall Ferguson on sanonut, ”historia ei rohkaise meitä ylikorostamaan Euroopan mantereen vakautta”.
Ei ole itsestään selvää, että se kestää sitä koettelevat paineet. On voimia, joiden etua liberaali demokratia ei palvele, päinvastoin.
Näitä voimia on myös Euroopassa, EU:ssakin. Niitä on Venäjällä, muutamissa Euroopan maissa, Lähi-idässä ja Kiinassa, ja jopa Yhdysvalloissa.
+++
Liberaalin demokratian vahvin puolustaja on ollut atlanttinen yhteisö, jota Yhdysvallat ja Eurooppa ovat yhdessä rakentaneet. Atlanttinen yhteisö on ollut liberaalin maailmanjärjestyksen sydän, kuten historioitsija Robert Kagan on kirjoittanut.
Atlanttisen yhteisön muodostavat Atlantin rannoilla toimivat demokratiat, joilla on ollut paitsi yhteiset taloudelliset intressit myös yhteinen poliittinen näkemys ja liberaali arvopohja.
Keskeistä on ollut usko vapaakauppaan ja avoimeen talouteen, joita demokratia tukee. Se perustuu ajatukseen, että poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen rauha kulkevat käsi kädessä. Sen pohjana on ajatus, että vapaakauppa ei ole nollasummapeliä vaan siitä hyötyvät kaikki.
Vapaus ja vakaus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niiden puolesta pitää kamppailla.
Mikael Pentikäinen
Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.
