Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi tänä syksynä ensimmäistä kertaa raportin näkökyvystä. Sen mukaan ainakin 2,2 miljardilla ihmisellä maailmanlaajuisesti esiintyy eriasteista näkövammaisuutta tai sokeutta. Yli miljardin ihmisen näkö olisi kuitenkin korjattavissa silmälaseilla, piilolinsseillä tai taittovirhe- tai kaihileikkauksella. Lisäksi silmäsairauksien, kuten esimerkiksi glaukooman ja trakooman aiheuttama näön heikkeneminen tai sokeus olisi ollut estettävissä noin 12 miljoonan ihmisen kohdalla.
WHO:n tuore raportti julkaistiin sopivasti ennen Maailman näköpäivää, jota vietetään vuosittain lokakuun toisena torstaina – tänä vuonna päivämääräksi osui 10.10.
Raportin mukaan suurimpia syitä näkövammaisuuden kasvuun ovat muun muassa väestön ikääntyminen, muutokset elintavoissa ja rajoitettu pääsy hoidon piiriin. Jälkimmäinen syy koskettaa etenkin matalan- ja keskitulotason maita. Toisaalta korkeammankin tulotason maista löytyy omanlaisiaan haasteita hoitoon pääsemisessä. Suomikaan ei ole täysin ongelmaton asian kanssa.
– Köyhien maiden ongelmat hoitoon pääsyssä ovat aivan toista luokkaa verrattuna Suomeen, mutta teemat ovat samat. Meidän täytyy kiinnittää erityistä huomiota ihmisiin, jotka asuvat harvaanasutuilla seuduilla tai hoitokodeissa, sekä heihin joiden tulotaso on heikko. Myös ihmisen tietoisuutta silmätutkimusten tärkeydestä on syytä lisätä, toteaa optometrian lehtori Satu Autio Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Kuitenkin suuri osa silmäsairauksista ja -vammoista keskittyy juuri köyhempiin maihin. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan länsi- ja itäosissa sekä Etelä-Aasiassa esiintyy sokeutta jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin korkean tulotason maissa. Vähätuloisten ohella erilaisista näkövammoista kärsivät useimmiten vanhukset, naiset ja maaseutuyhteisöissä asuvat sekä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen edustajat.
– Silmien terveydentilaan liittyvät ongelmat ja näkövammat ovat levinneet laajalle, ja aivan liian usein ne jätetään hoitamatta, WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus sanoo raportin esipuheessa. Hänen mukaansa apua tarvitsevien ihmisten olisi saatava laadukasta hoitoa ilman pelkoa taloudelliseen ahdinkoon ajautumisesta. Ghebreyesus korostaa silmien hoidon sisällyttämistä kansallisiin terveyssuunnitelmiin ja välttämättömiin terveydenhuoltopaketteihin. Samaa mieltä on Autio.
– Näönhuolto ei ole oma erillinen hoidettava asiansa yksilön kannalta. Palveluiden kokonaistarve on olennaista tunnistaa. Ihmisten pitäisi saada palveluita kohtalaisen helposti ja heillä pitää olla varaa niihin.
Syitä näkövammaisuuden lisääntymiselle
Erääksi merkittäväksi syyksi näkövammaisuuden lisääntymiselle mainitaan väkiluvun nousu ja ikärakenteen vanheneminen: silmäsairauksien ja näkövammojen esiintyvyys kasvaa ikääntymisen myötä. Yleistyviä ongelmia ovat myös likinäköisyys (myopia) ja etenkin tyypin 2 diabeteksen aiheuttama retinopatia – kummatkin ovat seurausta elintapojen muutoksesta ja havaittavissa erityisesti korkeamman tulotason maissa. Aution mukaan samansuuntaista kehitystä on osittain nähtävissä Suomessakin.
– Ulkona vietetty aika on vähentynyt kaupungistumisen myötä ja lähityöskentely on lisääntynyt. Tämä koskettaa myös suomalaisia, mutta myopia on onneksi lisääntynyt viime vuosikymmeninä maltillisesti verrattuna Aasian maihin. Sen sijaan diabeettisen retinopatian pelätään lisääntyvän väestön ikääntymisen, lihomisen ja liikunnan vähyyden vuoksi.
Lisäksi erilaisten näköongelmien myöhäinen havaitseminen nostetaan raportissa esiin yhdeksi syyksi. Hoitopalveluiden heikon saatavuuden takia monilta ihmisiltä puuttuu mahdollisuus päästä perustarkastuksiin. Tämän seurauksena ennaltaehkäisyllä tai jälkihoidolla korjattavissa olevat silmävaivat jäävät havaitsematta, ja seurauksena saattaa olla pysyvä näkövamma.
– Kaikkien saaminen silmäterveyden palveluiden pariin on monivaiheinen prosessi ja maiden eri lähtötasot täytyy ottaa huomioon. Ensinnäkin se vaatii suunnitelmia ja päätöksiä järjestelmätasolla, jotta näönhuolto integroidaan osaksi perusterveydenhuoltoa. Toiseksi tarvitaan välineitä ja näönhuollon osaajia, Autio sanoo.
Mahdollisuus itsenäiseen elämään ja hyvään hoitoon varmistettava
Myös pysyvästi näkövammaisille ja sokeutuneille tulee tarjota mahdollisuus itsenäiseen elämään kuntoutuspalveluiden ja apuvälineiden avulla, todetaan raportissa. Lisäksi silmien hoito on otettava voimakkaammin mukaan kansallisiin terveyspalveluihin, myös perusterveydenhuollon osalta. Tällä varmistetaan se, että entistä useamman ihmisen näkökykyyn liittyvät ongelmat ja vaivat huomioidaan muun muassa ennaltaehkäisyn, varhaisen havaitsemisen, hoidon ja kuntoutuksen keinoin.
– Tämä kaikki vaatii yhteiskunnalta rahallista panostusta, jossa kaikki hyöty ei näy heti. Teknologian ja tekoälyn hyödyntäminen tulee olemaan isossa roolissa niin näöntutkimuksissa, tulosten analysoinnissa kuin tietojen keräämisessä ja yhdistämisessä. Terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyön tiivistyminen on välttämätöntä ja onneksi myös helpompaa teknologian myötä, Autio sanoo.
Tutustu WHO:n julkaisemaan raporttiin >>
Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) on Yhdistyneiden kansakuntien järjestö, joka keskittyy ihmisten terveyteen. Järjestö on perustettu Genevessä 7.4.1948.
