Kun väestö ikääntyy, myös geriatriset silmäsairaudet moninkertaistuvat ja vaativat nopeaa puuttumista. Tohtori Robert Andersson, optikko Ismo Kivinen ja professori Hannu Uusitalo kertovat ikääntyneiden silmäterveyspalveluiden haasteista ja kustannuksista Suomessa ja USA:ssa.
Hopeatsunami etenee ympäri maailman
Väestön ikärakenne on murroksessa. Suomessa 65 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2018 lopussa jo 1 204 837. Samalla syntyvyys laskee. Vuonna 2050 Suomen väkiluku tulee Tilastokeskuksen mukaan olemaan 100 000 nykyistä pienempi.
– USA:ssa ilmiötä kutsutaan hopeiseksi tsunamiksi. Modernin lääketieteen ja tekniikan kehityksen ansiosta eliniän ennuste on 100 vuodessa kasvanut 50 vuodesta lähes 80 vuoteen. USA:ssa yli 65-vuotiaita ennustetaan olevan vuonna 2050 jopa 80 miljoonaa, sanoo Yhdysvaltojen Salus-yliopistossa professorina ja Oulun ammattikorkeakoulussa yliopettajana ja Master’s koulutuksen tutkintovastaavana yliopistossa työskentelevä tohtori Robert Andersson.
Andersson on tehnyt monivuotista tutkimusta geriatrisista eli ikääntyneiden näköfysologiaan liittyvistä silmäsairauksista Delawaressa. Tutkimuksen II-osa valmistui juuri, ja hän esitteli tuloksia American Academy of Optometry -tapahtumassa Orlandossa. Kyseessä on suurin väestöpohjainen silmätauteja koskeva tutkimus, joka on tehty vanhusten sairaskodeissa.
Tutkimus on polttavan ajankohtainen, sillä geriatriset silmäsairaudet, kuten kaihi, ikärappeuma, glaukooma ja diabeettinen retinopatia lisääntyvät monikertaisesti tulevien vuosien aikana ympäri maailman. Myös Suomessa ikääntyneiden näkeminen ja silmäterveyspalveluiden järjestäminen puhututtavat enemmän kuin koskaan.
Ennaltaehkäisevää ja tehostettua hoitoa tarvitaan
Näkökyky on yksi tärkeimmistä yksilön toimintakykyyn vaikuttavista seikoista. Heikentynyt näkö vaikeuttaa omatoimisuutta ja itsestä huolehtimista ja lisää siten ennenaikaista eläköitymistä. Jo 65-vuotiaalla on suuri riski saada näkemiseen liittyvä, krooninen sairaus.
Anderssonin tutkimuksessa kaikille halukkaille Delawaren hoitokodeille järjestettiin näkö- ja silmäterveyspalvelut vuosina 2006–2011. Potilaskäynneillä vanhusten silmien terveys tutkittiin ja näkö diagnosoitiin. Käyntejä kertyi yhteensä yli 5 500. Löydökset olivat Anderssonin mukaan shokeeraavia.
– Karkeasti voidaan sanoa, että 50 % potilaista kärsi vakavasta näön alenemasta ja 20 % oli sokeita.
Tuloksissa myös yleisimpien kroonisten silmätautien, kuten harmaakaihin ja erityisesti silmänpainetaudin ja ikärappeuman määrät, osoittautuivat korkeammiksi kuin normaaliväestössä.
Tutkimuksen perusteella Andersson painottaa ennaltaehkäisevän hoidon tärkeyttä.
– Osa näönmenetyksestä on korjattavissa silmälaseilla. Heikkonäköisten apuvälineillä voidaan myös olennaisesti parantaa toimintakykyä tietyissä päivittäisissä tilanteissa. Esimerkiksi harmaakaihi on täysin parannettavissa leikkauksella. Silmänpainetauti pystytään havaitsemaan säännöllisissä silmätutkimuksissa ja näönmenetys estämään lääkkeillä tai esimerkiksi lasertoimenpiteillä.
Näöntutkimusten avulla löydetään usein myös vakavia yleisterveyteen liittyviä sairauksia.
– Esimerkiksi diabeteksen aiheuttamia silmänpohjamuutoksia löytyi 5 % hoitokotien potilaista, mutta vain 1/5 näistä vanhuksista oli diagnosoitu diabetes. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 4 % hoitokotien asukkaista edustivat mahdollisesti alidiagnosoitua diabetestä, Andersson sanoo.
Monia silmäsairauksia pystytään nykyään hoitamaan tehokkaasti, mikäli taudit havaitaan riittävän varhain. Kuitenkin näköongelmien tunnistamisessa ja tehokkaan hoidon saatavuudessa terveydenhuoltojärjestelmällä on vielä parannettavaa.
– Suurimmat haasteet ikääntyneiden näkemisessä liittyvät ennaltaehkäisevien palveluiden tarjoaminen kustannustehokkaasti. Tarvitsisimme kansanterveyden huollon piiriin kuuluvaa geriatrista näkemisen ja silmäterveyshuollon ohjelmaa, joka painottuisi ennaltaehkäisevään ja tehostettuun hoitoon. Kustannuksia ajatellen näön ja silmäsairauksien hoitaminen tulee tutkitusti huomattavasti edullisemmaksi kuin näkövammaisuuden, Andersson pohtii.
Näöntutkimus vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa arvokasta
Näköpalveluiden pariin pääsemiseen liittyy ongelmia myös Suomessa. Esimerkiksi huonosti liikkumaan kykenevän iäkkään asiakkaan on vaikea tai mahdotonta lähteä tutkimukseen. Optikko Ismo Kivinen on siksi käynyt tekemässä näöntutkimuksia paikan päällä vanhainkodeissa, sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla.
– Vanhukset ovat kasvava osa väestöämme. Tarjoamalla heille luotettavaa ja osaavaa palvelua on mahdollista saada uskollisia asiakkaita. Nykypäivän vanhukset ovat entistä aktiivisempiä ja he ovat myös valmiita maksamaan tarvitsemistaan palveluista, Kivinen kertoo.
Anderssonin tapaan myös Kivinen sanoo, että ikääntyneiden kohdalla näköratkaisu löytyy silmälaseista. Usein huonokuntoiset lasit uusitaan samoilla voimakkuuksilla tai sitten lääkärin luvalla lasivoimakkuutta muutetaan. Jos asiakas on valtaosan ajasta vuoteessa, hankitaan usein erilliset luku- ja kaukolasit entisten monitehojen tilalle.
– Tietenkin lähetän asiakkaat tarvittaessa silmälääkärin tutkimukseen. Nykyisin on myös normaalia, että silmälääkärit antavat optikoille luvan määrätä lasit tapauksissa, joissa silmien terveys on hoidettu kuntoon. Refraktion tekeminen on monesti järkevintä jättää optikon huoleksi.
Optikon jalkautuminen vanhainkoteihin on resurssikysymys, mutta usein onnistunut sellainen.
– Suurin anti on ehdottomasti asiakkaiden tyytyväisyys siitä, että heistä pidetään huolta. Onhan tässä myös mahdollisuus erottautua muista alan toimijoista ja saada hyvää mainetta, Kivinen sanoo.
Silmäsairaudet lisääntyvät myös Suomessa
Jatkossa väestön ikääntyminen lisää merkittävästi esimerkiksi diabetekseen, kaihiin, glaukoomaan ja ikärappeumaan liittyvien tutkimus- ja hoitotapahtumien lukumäärän. Julkisella sektorilla edellä mainituista sairauksista kärsivien potilaiden odotusajat kiireettömään hoitoon ovat jo nyt todella pitkiä: perusterve kaihipotilas voi joutua odottamaan leikkausta kuusi kuukautta ja glaukoomapotilas seurantakäyntiä jopa vuoden suunniteltua pidempään.
Diagnoosin ja hoidon viivästyminen saattaa aiheuttaa potilaalle peruuttamattomia näönmuutoksia ja vaikeuksia selvitä arjessa, mikä puolestaan näkyy muiden sote-palveluiden lisääntyneenä käyttönä. Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve tuleekin kasvamaan entisestään ja siksi myös sote-palvelutuotannon palveluntuottajia tarvitaan lisää.
Esimerkiksi palvelusetelit mahdollistavat, että kunnat voivat järjestää asukkailleen nopean pääsyn hoitoon ilman oman sote-tuotannon merkittävää lisäämistä tai raskaita kilpailutuksia.
Heikentynyt näkökyky käy myös kalliiksi
– Huono näkö aiheuttaa vuosittain 875 miljoonan euron kustannukset lisääntyneenä terveydenhuollon muiden palveluiden käyttönä ja 781 miljoonan euron menetykset ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuen. Alentuneen näön aiheuttamat menetykset yhteiskunnalle ovat tällä hetkellä vuosittain vähintään 1,7 miljardia euroa, kertoo silmätautiopin professori Hannu Uusitalo.
Tampereen yliopistossa työskentelevä Uusitalo on yhdessä Näkövammaisten liiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden kanssa tutkinut silmäsairauksien esiintymistä ja alentuneen näkökyvyn merkityksiä.
Heikentyneen näkökyvyn kustannukset Suomessa
- Noin 133 000 suomalaista sairastaa ikärappeumaa. Yli 75-vuotiaista 17,2 %:lla on ikärappeuma.
- Noin 95 000 suomalaisista sairastaa glaukoomaa. 55–64-vuotiailla esiintyvyys on 5,1 % ja yli 75-vuotiailla 11,4 %.
- Terveydenhuoltoon kohdistuvat lisäkustannukset ovat heikkonäköisten osalta noin 411 miljoonaa euroa, ja voimakkaasti heikkonäköisten osalta noin 464 miljoonaa euroa eli yhteensä 875 miljoona euroa vuodessa.
- Suurin osa heikkonäköisten terveydenhuoltopalvelukustannuksista muodostuu epäsuorista hoitokustannuksia. Luvut eivät sisällä resepti- tai poliklinikalla käytettyjen lääkkeiden kustannuksia.
- Vuonna 2011 heikkonäköisyyteen liittyvän ennenaikaisen eläköitymisen kustannukset olivat vähintään 781 miljoonaa euroa. Todennäköisesti vuosittainen kokonaistuotannonmenetys on vielä tätä suurempi.
Lähde: Professori Hannu Uusitalon, Näkövammaisten liiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden yhteistyöhanke silmäsairauksien esiintymisestä ja alentuneen näkökyvyn merkityksistä
