Amblyopia
eli toiminnallinen heikkonäköisyys on lapsen alentuneen näöntarkkuuden yleisin syy. Amblyopiasta käytetään joskus myös nimitystä laiska silmä. Amblyopiasta kärsivän henkilön aivot eivät yhdistä silmien tuottamaa kahta näkymää yhdeksi kolmiulotteiseksi kuvaksi, ja tuloksena on binokulaarisen näön menetys.
Binokulaarinen näkö
tarkoittaa silmien havainnoimien kahden erilaisen kuvan sulautumista yhdeksi, parhaimmillaan kolmiulotteiseksi kuvaksi. Binokulaarinen näkö on tarkan näkemisen tärkeä edellytys.
Hajataitteisuutta
eli astigmaattisuutta voi esiintyä yksin tai yhdistyneenä kauko- tai likitaitteisuuteen. Hajataitteisuus on yleinen, mutta pieni vaiva, joka aiheuttaa näön sumeutta tai vääristymistä.
Heikkonäköisyys
voi ilmetä monin eri tavoin – ihminen saattaa kyetä lähityöskentelyyn, muttei pysty liikkumaan ulkona ilman tukea, tai päinvastoin.
Kaukotaitteisuudesta
eli hyperopiasta kärsivä ihminen näkee huonosti lähelle mutta hyvin kauas; silmä on liian lyhyt sen taittovoimaan nähden. Kaukotaitteisuutta voidaan korjata käyttämällä pluslaseja.
Karsastuksta
silmä lihasten toiminta ei ole tasapainossa, eivätkä molemmat silmät siksi kohdistu yhtä aikaa tarkasteltavaan kohteeseen. Karsastus voi olla piilokarsastusta tai ilmeistä karsastusta.
Kontrastinäön
tarkkuus kertoo, kuinka tarkasti henkilö voi erottaa eri tummuusasteita toisistaan.
Likinäköisyys tai likitaittoisuus
eli myopia on silmässä esiintyvä taittovirhe; silmä on liian pitkä sen taittovoimaan nähden. Sen voi korjata käyttämällä miinuslaseja. Likinäköinen ihminen näkee lähelle hyvin ja kauas heikommin. Tutkimusnäytön mukaan likinäköistymistä voidaan hidastaa tai vähentää tietyillä lääkeaineilla, piilolinsseillä tai silmälaseilla.
Moniteholinsseillä
voi korjata näköä sekä lähelle että kauas samanaikaisesti. Yleensä moniteholinssejä käytetään aikuisten ns. aikuisnäön (ikänäkö) eli presbyopian korjaamiseksi, mutta lisääntyvissä määrin myös lasten ja nuorten lähinäön ongelmien hoidossa.
Näkökenttä
tarkoittaa aluetta, jonka ihminen näkee; noin 180 asteen levyisen eli puoliympyrän muotoisen alueen. Yhden silmän näkökenttä on noin 160 astetta, mutta aivoissa kahden silmän näkökenttien havainto yhdistyy yhdeksi. Näkökentän reuna-alueilla voi havaita isoja hahmoja ja liikettä.
Näkövammainen
ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Jos ihmisen näkö on mahdollista korjata silmälaseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö, ei kyseessä ole näkövamma.
Näöntarkkuus
eli visus-arvo tarkoittaa yksityiskohtien erotuskykyä. Näöntarkkuus voi heikentyä äkillisesti tai ajan kuluessa. Silmäsairaudet aiheuttavat hidasta näöntarkkuuden heikkenemistä, kun taas äkillisesti etenevän heikkenemisen taustalla voi olla esimerkiksi tulehdus tai aivojen verenkiertohäiriö. Hyvänkin näöntarkkuuden omaava henkilö voi tarvita näön tueksi silmälaseja esimerkiksi silmien väsymisen tai kuvan yhtenä pitämisen takia. Toisaalta normaalitaitteisellakin silmällä voi olla heikko erotuskyky.
Visus-arvot
hyvä 1,0 kohtuullinen 0,8 heikko 0,3 sokea 0,05
Plussilla ja miinuksilla
ilmaistaan silmälasivoimakkuutta eli diopteriarvoa. Pluslasit auttavat näkemään lähelle ja miinuslaseilla korjataan likinäköisyyttä eli parannetaan kauas näkemistä. Silmälasien linssit voivat myös olla monitehoiset.
Sokeaksi
sanotaan henkilöä, joka näkee hyvin heikosti tai ei lainkaan. Täydellinen sokeus on harvinaista; sen sijaan monet sokeat näkevät valon ja jotkut jopa hahmoja.
Taittovirheestä
puhutaan, kun silmän etuosa ei taita valoa verkkokalvolle oikeaan kohtaan eli silmän pohjassa sijaitsevaan tarkan näkemisen pisteeseen. Sekä likitaitteisuus-, kaukotaitteisuus- että hajataitteisuus ovat taittovirheitä.
Toiminnallinen näkö
tarkoittaa koko näkemisen kokonaisuutta eli sitä, miten ihminen käytännössä näkee. Näön tarkkuuden lisäksi toiminnalliseen näköön sisältyvät näön laajuus eli näkökentän leveys tai kapeus, näön kirkkaus eli kontrastinäkö ja reaktionopeus, eli näön valmius tarkentua tai pysyä tarkkana liikkeessä.
Värinäkö
on osa näköaistia. Sillä tarkoitetaan kykyä erotella eri värejä toisistaan.
Yksiteholinsseillä
korjataan joko liki- tai kaukotaitteisuutta, mutta ei molempia.
