Sote-uudistuksen myötä syntyvien hyvinvointialueiden palvelustrategiat ovat nyt valmistelussa. Jokainen alue pääsee itse ratkaisemaan, millaiset ja miten tuotetut palvelut se asukkailleen rakentaa sote-runkolakien puitteissa.
Historiallisesti palveluseteleistä on puhuttu paljon, mutta niitä on hyödynnetty vielä valtakunnallisesti vähän julkisessa sote-tuotannossa. Sotkanet-tietokannan mukaan vain noin 1 % sote-palveluista tuotetaan palveluseteliperusteisesti.
Erityisen vähän palveluseteleitä käytetään silmäterveydenhuollossa. Kaihileikkauksiin sitä käyttää vain muutama sairaanhoitopiiri, samoin glaukoomatutkimuksissa käyttö on vähäistä. Tähän asti kuntien järjestämisvastuussa olleiden palveluiden osalta palveluseteliä on hyödynnetty vain diabeetikkojen retinopatian seulontakuvauksiin sekä Raumalla ja Tampereella koululaisten näöntutkimuksiin. Vaikka palveluseteli on sellaisenaan erinomainen väline myös hyvinvointialueiden kustannusvaikuttavaan palvelutuotantoon, kehitettävääkin löytyy.
Vaatimustasot ja vyörytyserät vääristävät hintoja
Suomen Kuntoutusyrittäjien toiminnanjohtaja Satu Grekin nostaa esiin nykyisen mallin kehityskohtia.
– Palveluntuottajien vaatimukset kertautuvat liian herkästi. Nykyisellään palvelusetelimalli on tilaajakohtainen ja sopimuksia usein rakennetaan ottamalla mallia muista tilaajista. Tällöin lopputuloksena voi olla monimutkaisten ja epäoleellisten vaatimusten listaus, joka osaltaan karsii myös palveluntuottajien poolia.
Vaatimustasojen kohdentaminen yhteistyössä palveluntuottajien kanssa toisi tilanteeseen realistiset kriteerit ja lisäisi osaltaan osallistumismahdollisuuksia palveluntuotantoon.
Mittarina toimivuuteen Grekin ehdottaa palveluntuottajien saatavuuden tarkastelua, eli saadaanko tarpeeksi ehdokkaita palveluntuottajiksi.
– Palvelusetelien lähtökohtainen tarkoitus on kuitenkin lisätä mahdollisuuksia sekä asiakkaille että palveluntarjoajille, muistuttaa Grekin.
Vaatimustason määrittelyllä on myös toinen nykyistä mallia osittain korjaava funktio, julkisen ja yksityisen palveluntarjonnan vertailukelpoisuus. Nykyisellään palvelusetelin arvo lasketaan liian alhaiseksi, kertoo Suomen Yrittäjien kunta- ja elinkeinoasioiden päällikkö Tanja Matikainen.
– Ongelma on, että palveluseteleitä ei hinnoitella julkisen sektorin kustannuksia vastaavaksi ja tällöin niiden hinta jää liian pieneksi. Julkisella sektorilla on pääosin käytössä ns. vyörytyserät, joita ei lasketa palvelun tuotantokustannuksiin lainkaan. Tällöin tiettyjä kustannuseriä, kuten esim. kiinteistö- ja ylläpitokuluja ei lasketa palvelun hintaan lainkaan. Yksityinen toimija joutuu nämä hinnat laskemaan tuottamansa palvelun hintaan. Olisikin tärkeää, että otettaisiin käyttöön yhteinen kustannuslaskentamalli, jotta palvelun kustannukset laskettaisiin samalla tavoin, läpinäkyvästi. Tällöin julkisen ja yksityisen kustannuksia voitaisiin verrata sekä asettaa palvelusetelille oikea arvo, Matikainen toteaa.
Optikkoliikkeiden palveluissa iso säästömahdollisuus hyvinvointialueille
Optikkoliikkeet ovat vuosikymmenten aikana kehittyneet kokonaisvaltaisiksi silmäterveydenhuollon keskuksiksi laillistettuine terveydenhuollon ammattihenkilöineen, erikoislääkäreineen ja monipuolisine silmälaboratorio- ja kuvantamispalveluineen. Puitteet silmäterveydenhuollon optimaaliseen toimintaan julkisten palveluiden osana ovat siis valmiina.
Palvelusetelimallia kehittämällä silmäsairauksien hoitovastuuta voitaisiin jakaa nykyistä tehokkaammin ja samalla lyhentää hoitojonoja merkittävästi sekä saavuttaa kustannussäästöjä. NÄE ry:n ehdottama palvelusetelimalli on kaksiportainen. Mallissa asiakas ohjataan sellaisen näköön tai silmien terveydentilaan liittyvän ongelman osalta, jota sosiaali- ja terveyskeskuksen ensikontaktissa ei pystytä tutkimaan tai hoitamaan, suoraan optikkoliikkeeseen. Optikkoliikkeen on täytettävä asetetut palvelutuotannon kriteerit ja siellä on oltava rajatulla lääkkeenmääräämisoikeudella varustetun laillistetun optikon, eli optometristin, ja silmälääkärin vastaanotot.
Optometristi tekee silmien terveystarkastuksen asiakkaalle markkinahintaan. Kilpaillut markkinat ovat huolehtineet siitä, että tutkimuksen hinta asiakkaalle jää käytännössä aina alle julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun. Optometristin tutkimuksista ei siis koidu lainkaan kustannuksia julkiselle terveydenhuollolle.
Jos optometristin löydös, tai selkeä julkisen puolen ensikontaktilla todettu tarve, vaativat, ohjataan asiakas suoraan silmälääkärin tutkimukseen tai silmälaboratoriotutkimukseen, joka maksetaan palvelusetelillä. Mikäli asiakas tarvitsee jatkossa hoitosuunnitelman mukaisen sairauden hoidon, toimenpiteen tai seurannan, maksetaan tämä kyseiseen tarkoitukseen myönnettävällä palvelusetelillä.
NÄE ry:n selvityksen mukaan nykyisiin, pääosin erikoissairaanhoidossa syntyviin, silmäterveydenhuollon palvelukustannuksiin verrattuna voidaan saavuttaa yli 30 miljoonan euron kustannussäästöt yksityisen- ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä ja työnjaolla.
– Palveluseteleissä ja optikkoliikkeiden palveluiden hyödyntämisessä hyvinvointialueiden palvelutuotannon osana asuu iso säästö- ja palveluiden saatavuuden parantamisen mahdollisuus. Sote-runkolait antavat tähän hyvät mahdollisuudet, mutta avaimet mahdollisuuksien realisoimiseksi ovat hyvinvointialueiden valmistelijoilla ja päättäjillä itsellään, NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast toteaa.
Silmäterveydenhuollon palveluita tuottavat optikkoliikkeet palveluvalikoimineen ovat löydettävissä NÄE ry:n ylläpitämältä Silmäterveyspalvelut.fi -sivustolla.
Toimipisteitä ja niiden tuottamia silmäterveyspalveluita voi selata kunnittain tai sairaanhoitopiireittäin. Sivusto mahdollistaa kunnille ja sairaanhoitopiireille terveyspalveluntuottajien löytymisen läheltä ja helposti.
