Näyttöpäätetyötä, ja näkemistä sen yhteydessä, käsittelevä lainsäädäntö on jo yli 30 vuotta vanha. Digitaalisten laitteiden avulla tehtävä tietotyö on muuttunut melkoisesti näiden vuosikymmenten kuluessa. Suomen Työnäköseura on päivittänyt tämän vuoden syyskuussa muutama vuosi sitten julkaistun suosituksensa erityistyölasien määräämisestä. Mutta millaisia työlaseja työnantajan kannattaisi ja pitäisi hankkia henkilöstölle?
Erityistyölaseja koskeva lainsäädäntö Suomessa muodostuu EU- direktiivistä (90/270/ETY) ja direktiiviin pohjaavasta Valtioneuvoston päätöksestä (Vnp 1405/1993). Lakitekstit eivät luonteensa mukaisesti anna kovin yksityiskohtaisia ohjeita käytännöistä ja siksi STM, Työterveyslaitos ja AVI ovat vuosien saatossa tehneet omia päätetyöoppaitaan, joissa lakitekstejä on tulkittu. Huhujen mukaan direktiiviäkin ollaan uudistamassa, mutta sen etenemisen aikataulusta ei ole tarkkaa tietoa.
Suomen Työnäköseura on myös katsonut tarpeelliseksi tehdä oman suosituksensa erityistyölasien määräämisestä eri tahoilta saamiensa kysymysten johdosta. Suosituksen tavoitteena on pyrkiä selventämään aiempia tulkintoja erityistyölasien suhteen, kuitenkin säilyttäen lain hengen ja huomioiden kaikkien osapuolten edun prosessissa. Suositus on saanut lähes pelkästään positiivista palautetta työterveyshuoltojen, työnantajien ja optisen toimialan keskuudessa. Nyt päivitettyyn suositus tekstiin on tehty joitakin lisäyksiä, muutoksia ja tarkennuksia verrattuna alkuperäiseen ja tekstin rakennetta on muutettu selkeämmäksi. Suositus on luettavissa STNS:n verkkosivuilta www.tyonako.fi
Lainsäädäntö on alun alkaen luotu tilanteeseen ja ajankohtaan, jossa tietokoneen kanssa tehtävä työ oli uutta ja poikkeuksellista. Työvälineet olivat alkeellisia nykypäivään verrattuna, samoin käytössä yleisesti olleet silmälasit. Näyttöpäätteellä tehtävän työn aiheuttamat erilaiset näkö- ja rasitusongelmat olivat tavallisia ja tilanteelle haluttiin tehdä jotain. Tarve ”erityisille työsilmälaseille” oli ilmeinen.
Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana tilanne tietotyön osalta on sekä huonontunut, että parantunut. Huonontunut sikäli, että yhä suurempi osa työtehtävistä tehdään lähi- ja välietäisyyksille digitaalisia laitteita käyttäen ja osa laitteista on myös entistä pienempiä. Ergonomia ja tekniikka puolestaan ovat parantuneet monella tapaa: näytöt, työpisteiden ergonomia, sekä tarjolla olevat silmälasivaihtoehdot ovat selkeästi parempia.
Tietotyön muuttuminen ja digitaalisten laitteiden yleistyminen, myös muussa kuin työkäytössä, herättää uusia kysymyksiä. Vastaus riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Onko laitteiden kanssa tehtävä työ enää jotain niin erityistä, että työnantajan pitää maksaa erilliset lasit päätetyöhön? Mikä on työntekijän oma vastuu näkemisestään? Miksi aikuisnäköisen on niin vaikeaa itse hankkia laseja, joilla näkisi eri etäisyyksille koko päivän? Miksi erityistyölasit maksetaan vain päätetyöntekijöille? Entä ne ammatit, joissa päätettä ei ole, mutta katseluetäisyydet ovat poikkeuksellisia tai katselukohteet poikkeuksellisen pieniä?
Erilaisista mielipiteistä huolimatta erityistyö- ja suojalasien hankinta perustuu voimassa oleviin lakeihin, joita tulee tietysti noudattaa. Olisiko kuitenkin mahdotonta ajatella, että tulevaisuudessa työnäkemisen aiheuttamaa rasitusta katsottaisiin myös muusta kuin tietotyön tai ikänäön näkökulmasta? Olisiko optikon hyvä entistä tarkemmin kysellä asiakkaan näönkäytön tarpeita ja suositella yksilöllisemmin erilaisia linssivaihtoehtoja riippuen esim. ammatista? Tai olisiko mahdollista, että työnantaja voisi kustantaa työlasit (ilman veroseuraamuksia) kaikille niille, joiden työtehtävät aiheuttavat rasitusta näköjärjestelmälle, iästä tai työtehtävästä riippumatta? Kaikille niille, jotka hyötyisivät omista yleislaseista poikkeavasta lasiratkaisusta työtehtävissään?
Yleensä kaikkiin konditionaalissa esitettyihin kysymyksiin paras vastaus on ”kyllä”.
Jussi Kärhä
Suomen Työnäköseura, hallituksen varapuheenjohtaja, työnäköoptikko
