Sosiaali- ja terveysuudistuksen runkolait hyväksyttiin eduskunnassa 23.6.2021. Käsillä on 21 hyvinvointialueen ja Helsingin valmistelutyön organisointi, päätöksenteko ja toimeenpano sekä läpivienti ja käytännön järjestelyt. Uuden palvelujärjestelmän kokonaisvaltainen rakentaminen alkaa nyt konkreettisesti.
Sote-uudistuksen tavoitteet ovat kokonaisvaltaisia ja vaativat koordinointia useammalta taholta. Keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata palvelunsaanti, parantaa saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman riittävyys, vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua. Alueelliset erot tuovat tähän oman haasteensa. Tavoitteiden yhdistyessä hoitotakuun lyhentymiseen seitsemään vuorokauteen, voitaneen perustellusti todeta, tilanteen vaativan useamman tahon yhteistyössä toteutettua suunnitelmallisuutta ja tehtävien koordinointia. Hyvinvointialueilla tämä tarkoittaa konkreettisesti hyvän pohjatyön omaavaa palvelustrategiaa.
Palvelustrategialla linjataan tavoitteet palveluiden määrälle, laadulle ja kustannuksille, kustannustehokkuutta unohtamatta. Julkinen sektori kamppailee jo nykyisellään usealla maantieteellisellä ja lääketieteellisellä sektorilla palvelujen saatavuuden kanssa. Miten saadaan toimimaan kasvavan hoidontarpeen ja kustannusten hillinnän yhdistelmä?
Palvelusetelijärjestelmä vastaa kysyntään
Jo käytössä olevalla palvelusetelijärjestelmällä on paljon potentiaalia avoinna olevien kysymysten ratkaisemiseksi. Kokemukset palvelusetelien hyödyntämisestä ovat rohkaisevia.
Nykyisellään palvelusetelijärjestelmä ei ole aukoton. Saavuttaakseen maksimaalisen hyötysuhteen, se tarvitsee kehittämistä kulurakenteen oikeellisuudessa ja tarkoituksenmukaisuudessa sekä arvotuksessa. Kuten minkä tahansa palvelun optimaalisen tuottamisen tarkastelu, myös jokaisen hyvinvointialueen palvelun ja palvelukokonaisuuden kulurakenne on oltava tiedostettu ja tiedossa. Ilman vertailukelpoista dataa, ei voida johtaa tiedolla. Palvelusetelin arvo lasketaan nyt usein liian pieneksi, kun sitä ei hinnoitella vastaamaan julkisen sektorin todellisia kustannuksia. Huomioimatta jäävät usein niin sanotut vyörytyserät, kuten kiinteistö- ja ylläpitokulut, joita ei huomioida tuotantokustannuksiin lainkaan. Yksityisellä sektorilla nämä kustannukset lasketaan aina tuotetun palvelun hintaan. Palvelusetelin arvo tulisi siis määrittää vastaaman julkisen sektorin todellisia kokonaiskustannuksia, jolloin kustannusten vertailtavuus olisi validi ja palveluntarjoajien määrä suurempi.
Hyvinvointialueilla on lain takaama laaja autonomia siitä, miten ne toimintansa ja palvelunsa järjestävät. Palvelusetelijärjestelmän hyödyt ovat selkeät, se antaa konkreettisia ja toimivia ratkaisuja jokaisen sote-uudistuksen tavoitteen saavuttamiseen. Järjestelmän täysimääräinen hyödyntäminen tulisi olla selkeä strateginen päätös. Silloin myös sen kehittäminen olisi itseisarvo. Järjestelmän avulla hyvinvointialueilla on mahdollisuus saada kaikki hyöty irti yhteistyöstä yritysten- ja kolmannen sektorin kanssa – alueen omista lähtökohdista ja tarpeista käsin.
