Optometristit ja optikot voisivat varmasti puhua näöntutkimuksesta, refraktoinnista ja lasimääräyksistä loputtomasti. Jaksamme innostua näöntutkimuksen hienouksista ja pohtia parasta mahdollista lasimääritystapaa. Tähän tiedonjanoon ja kehittymisen intoon NÄE2022 optometriapäivien ohjelma osui ja upposi.
Tiivis paketti näöntutkimuksen teoriaa ja käytäntöä kuorrutettuna kotimaisilla ja kansainvälisillä luennoitsijoilla. Heti koulutusohjelman nähtyäni ajattelin, että tästä aihealueesta olisi mielekästä kirjoittaa.
Lopullisen sysäyksen juuri otsikossa mainittujen aiheiden käsittelyyn kuitenkin antoi heti koulutuspäivien jälkeen käymäni keskustelu, jonka aiheena oli verkkokaupasta ostettavat silmälasit ja piilolinssit. Keskustelun lopuksi esitettiin kysymys: ”Mihin optometristejä ja optikoita enää tarvitaan?”
Kysymykseen antoi vastauksen optometristi Arto Hartikainen luennossaan ”Refraktio – Parempi 1 vai 2, vai jotain ihan muuta”. Arto havainnollisti meille, miten itse refraktointi on kaavamainen tapahtuma, josta on helppo rakentaa algoritmi tietokoneelle, jonka avulla tietokone pystyy tekemään nopeasti ja luotettavasti subjektiivisen refraktion. Tietokone pystyy tekemään yksinkertaista oirekyselyä ja kysymään minkälainen lasitarve tutkittavalla on. Autorefraktometri mittaa myös PD:n ja rajankorkeuden. Koko prosessi siis hoituu koneellisesti aina samalla tavalla, kun tutkijan ”käsiala” ei vaikuta tutkimukseen.
Mikä siis on vastaus kysymykseen: ”Mihin optometristejä ja optikoita tarvitaan?” Arton vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”Tuloksien analysointiin”.
Olen samaa mieltä ja vielä syventäisin ajatusta seuraavasti.
Analysointi alkaa heti, kun optometristi tai optikko kohtaa tutkittavan. Havainnoimme miten tutkittava liikkuu, miten kohdistaa katseen ja mitä kertoo näkemisestään ja käytössä olevista silmälaseista. Näöntutkimuksen aikana teemme lisää havaintoja siitä miten tutkittava reagoi eri testeihin. Siristeleekö silmiä, kallistaako tai kääntääkö päätä, luetteleeko optotyyppejä hitaasti vai nopeasti, mitkä optotyypit ilmoittaa väärin? Lukemattomia pieniä ”tuloksia”, joita analysoidaan koko näöntutkimuksen ajan. Kaikki tämä tieto yhdessä kovan faktan eli refraktion kanssa kootaan toimivaksi lasimääräykseksi. Kaikki ne pienet vihjeet tutkittavan näönkäytöstä ohjaavat meitä eteenpäin koko näöntutkimuksen ajan.
Esimerkiksi: Näöntutkimuksen aikana tutkittava jatkuvasti pyrkii nostamaan leukaa nähdäkseen paremmin. Tämä havainto ohjaa tutkijaa tekemään perusteellisemmat silmien lihastasapainoon (karsastukseen) liittyvät testit. Esimerkkejä voisi luetella useita, joissa optometristi/optikko tekee tutkittavan antamien sanattomien viestien ja normaalista ei / kyllä / samanlainen-kaavasta poikkeavien vastauksien perusteella muutoksia perusnäöntutkimuksen kulkuun. Tuloksena on yksilöllisesti tehty näöntutkimus ja lasimääräys.
Optometristeja ja optikoita tarvitaan siis tekemään yksilöllisiä näöntutkimuksia, jotka voivat perustua autorefraktometrin tekemään refraktioon ja prismamääritykseen. Tietokone voi antaa parametrit lasimääritykseen eli määrittää refraktion, mutta optometristi /optikko tekee näöntutkimuksen, jonka yksi osa-alue on refraktio ja määrittää silmälasit.
Lisäksi optometristi / optikko vielä lopuksi demonstroi tutkittavalle koekehyksen avulla, miten uudella lasimääräyksellä näkee ja vielä tässäkin vaiheessa voi tehdä hienosäätöä lopulliseen lasimääräykseen. Kaikki edellä mainittu tapahtuu jokaisessa perusnäöntutkimuksessa puhumattakaan erityisryhmistä.
Kun ajatellaan erityisryhmiä kuten heikkonäköiset, lapset, liikunta- ja/tai kommunikointirajoitteiset, silmäsairauden, tapaturman tai iän vuoksi alentuneen näön kanssa toimivat, optometristin ja optikon rooli vain korostuu yksilöllisen, tarpeen mukaisen lasimäärityksen tekemisessä, jossa koneellinen subjektiivinen refraktio voi antaa pohjan oikean lasimääräyksen tekemiseen.
Optometristiä tai optikkoa ei voi korvata kokonaan koneilla ainakaan vielä lähitulevaisuudessa. Omalla rautaisella ammattitaidollamme ja asiakkaan henkilökohtaisella kohtaamisella vakuutamme myös epäilijät tarpeellisuudestamme.
Kysymys on retoriikasta. Refraktiossa määritetään silmän taittovoima ja näöntutkimuksessa määritetään näkemiseen tarvittavien apuvälineiden; silmälasien, piilolinssien jne. tarve. Refraktion voi tehdä kone, mutta näöntutkimuksen voi tehdä vain näkemiseen ja silmien yhteistoimintaan perehtynyt ammattilainen.
Kirsi Heino
Optometristi, ortoptisti.
Optometrian alan kehittämiseen ja silmälääkäriyhteistyöhön intohimoisesti suhtautuva kriittinen optimisti. Työstään nauttiva vapaa-ajan arvostaja. Pitää lisäkouluttautumista ikkunana tulevaisuuteen.
Työurallaan käynyt läpi lähes koko optisen alan kirjon piilolinssiassistentista optikoksi optikkoliikkeeseen, maahantuojan tuoteasiantuntijaksi ja lopulta sairaalan optometristi- ortopistista optikkoliikeyrittäjäksi.
Lähettää terveiset kaikille optisella alalla toimiville: Nähdään tulevaisuuteen!
