NÄE2022 Optometriapäivät toteutettiin teemalla havaintojen ja löydöksien kautta ratkaisuihin. Viikonlopun aikana 21 luennoitsijaa kartoitti näkemisen ja silmäterveyden alaa. Yhtenä kansainvälisenä luennoitsijana toimi kaakkois-Norjan yliopiston apulaisprofessori Gro Horgen Vikesdal. Vikesdalin luento ”Examination the Eyesight of Schoolchildren” perehdytti kouluikäisten lasten näön tutkimiseen. Luento oli käytännönläheinen ja sisälsi runsaasti vinkkejä lasten kanssa toimimiseen ja tutkimusten tekemiseen.
Erityisesti luento avasi, mitä tutkijalta vaaditaan lasten kanssa työskennellessä. Joustavuus, kiireettömyys, rohkaisu ja tilannetaju helpottavat tutkijan työtä ja auttavat kohtaamaan lapset heidän persoonansa huomioiden.
Vikesdalin esittelemä perustutkimusjärjestys on:
- Visus -> LogMar taulua käyttäen.
- Peittokoe -> Alle 10prd karsastuskulmasta tehdään vain huomio exoforia, esoforia ja yli 10prd karastuskulmien suuruus mitataan.
- Silmienliikkeet -> kynälampulla.
- Stereonäkötesti -> TNO testikirja, Koululaisilta odotettiin 120”-60” kulmasekunnin stereonäöntarkkuutta.
- Akkommodaatio, akkommodaatiolaajuus ja konvergenssi Push Up-testillä -> Käytetään RAF-ruleria ja tehdään sekä monokulaarisesti että binokulaarisesti.
- Subjektiivinen refraktio -> Tehdään nopeasti, hyvä etenkin arvioitaessa plusvoimakkuuden sietokykyä.
- Syklotippojen laitto -> Luennossa loistava vinkki, että kertoo kirvelystä vasta ensimmäisten tippojen tiputtamisen jälkeen. Laajennuksen jälkeen silmän takaosien biomikroskopia.
- Objektiivinen refraktio -> Huomioi: ”Gold standard for estimation of refractive error and decide prescription”.
Vikesdal painotti, että etenkin näöntarkkuutta ja akkommodaatiota tutkiessa, tulisi lasta rohkaista mm. arvaamaan optotyyppejä. Ujot, perfektionistit tai uusia tilanteita jännittävät lapset saattavat pelätä ”vääriä” vastauksia ja sen vuoksi eivät halua kertoa mitä näkevät, siksi heitä on rohkaistava arvaamaan. Kun lapsi huomaa, että saa kehuja ja kannustusta, näöntarkkuus nouseekin 0.8:sta 1.0. Näöntarkkuuden tutkiminen on lapselle usein se kaikkein tylsin vaihe näöntutkimusta ja ehkäpä siksi se on sijoitettu Vikesdalin tutkimusjärjestyksessä ensimmäiseksi, kun lapsi on tarkkaavaisimmillaan.
Hyvänä vaihtoehtona pidän yhteisnäön testien tekemistä ensin. Yhteisnäköä testaavat tutkimukset ovat leikinomaisia ja niiden aikana voi tutustua lapseen paremmin. Visus tutkimus tulisi heti yhteisnäöntestien jälkeen, puolessa välissä tutkimusjärjestystä. Tällöin lapsi on jo ehtinyt huomata, että näöntutkimus voi olla hauskaa, testit ovat helppoja. Tutkija on tullut tutummaksi eikä lasta enää jännitä niin paljon kuin alussa.
Lapsen näönkäyttöä on helppo tarkkailla yhteisnäön testien aikana. Stereotestit sekä TNO että Lang ovat lapsille kuin kuva-arvoituksia. TNO-testin tauluja I ja II käytettäessä voi esittää myös kontrollikysymyksiä. Taulusta I voi esittää kysymyksen: Montako perhosta löydät? Näytätkö missä näet perhosen/perhoset? Taulusta II: Montako palloa löydät? Missä pallot ovat? Mikä palloista on suurin? Taulusta IV, joka ei ole stereonäön testi, mutta kertoo onko yhteisnäköä, vaikka silmien yhteistoiminnan tarkkuus ei riitä stereonäköön: Montako palloa näet? Minkä värinen on keskimmäinen pallo (jos pallo on vaalea tai valkoinen) tai Minkä värinen on keskimmäisen pallon ympärillä oleva alue (jos pallo on värillinen, mutta pallo on sijoitettu vaaleaan/valkoiseen ruutuun)? Kysymys väristä antaa meille viitteitä johtavasta silmästä.
Stereonäöntarkkuudesta heräsi itselleni kysymys, mitä tehtäisiin, jos stereonäöntarkkuus ei saavuttaisi 120” (kulmasekunttia). Lähetin kysymyksen sähköpostilla apulaisprofessori Vikesdalille, mutta en ole vielä saanut siihen vastausta. Oma kokemukseni on, että riittävä stereonäöntarkkuuden mitta normaaliin näönkäyttöön on Lang I 550” (kulmasekuntia). Yleensä kaikki, jotka näkevät edellä mainitulla tarkkuudella näkevät myös tuon 120” (kulmasekuntia) tarkkuudella, kun refraktiokorjaus on oikein.
Tähän yhteisnäön tutkimiseen liittäisin myös konvergenssin lähipisteen tutkimisen. Akkommodaatiolaajuuden tutkiminen voisi sisältyä niihin testeihin, joita teemme, mikäli anamneesissa tai tutkimuksen aikana alamme epäillä akkommodaatiosta johtuvia ongelmia.
Peittokokeessa mittaisin myös alle 10prd:n karsastuskulmien suuruudet. Prismapeittokoe ei vie aikaa ja on helppo tehdä. Samalla saadaan dokumentoitua karsastuksen suuruus seurantaa varten.
Minkälaisen tutkimusjärjestyksen itselleen rakentaakaan apulaisprofessori Vikesdalin vinkit lasten kanssa työskentelystä sujuvoittavat tutkimusta. Vikesdalin sanoin: ”Ei paniikkia.” Hyvin valmistautuneena lapsen näöntutkimukseen saa helposti luotua rutiinin, joka auttaa tutkijaa luomaan rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin tutkimuksen ajaksi.
Kirsi Heino
Optometrian alan kehittämiseen ja silmälääkäriyhteistyöhön intohimoisesti suhtautuva kriittinen optimisti. Työstään nauttiva vapaa-ajan arvostaja. Pitää lisäkouluttautumista ikkunana tulevaisuuteen.
Työurallaan käynyt läpi lähes koko optisen alan kirjon piilolinssiassistentista optikoksi optikkoliikkeeseen, maahantuojan tuoteasiantuntijaksi ja lopulta sairaalan optometristi- ortopistista optikkoliikeyrittäjäksi.
Lähettää terveiset kaikille optisella alalla toimiville: Nähdään tulevaisuuteen!
