Optikkoliikkeiden rooli terveydenhuollon toimijana on merkittävä. Vuosittain suomalaiset hyödyntävät yksityisiä silmäterveyspalveluita yli 1,5 miljoonan käyntikerran edestä, tämä tarkoittaa 2/3 kaikista silmäterveydenhuollon käynneistä. Yksityinen sektori on myös merkittävä reitti julkisen erikoissairaanhoidon piiriin. Silmäterveydenhuolto on kuitenkin suurien haasteiden edessä. Mitä olisi hyvä tiedostaa ja huomioida, kun pohdimme silmäterveyspalvelujen saatavuutta, saavutettavuutta ja laadukkuutta lähivuosina?
Hoitoon pääsy ajallaan ei ole taattua
Perustason silmäterveyden palvelut ovat Suomessa rakentuneet nojaamaan vahvasti yksityiseen sektoriin, julkinen puoli on historiallisesti tuottanut vain erikoistason palveluja. Käytännössä apua silmäoireisiin lähdetään ensisijaisesti hakemaan yksityiseltä optikkoliikkeeltä, josta erikoissairaanhoitoa vaativat potilaat ohjataan eteenpäin julkiselle puolelle.
Sote-uudistuksen yksi tavoite on painottaa palveluita julkisen terveydenhuollon piiriin. Tämä ei kohtaa silmäterveydenhuollon todellisuuden kanssa, sillä perustason palvelut puuttuvat käytännössä kokonaan julkiselta sektorilta. Samalla hoitojonot silmäterveyden erikoissairaanhoidossa ovat jo nykyisellään pitkittyneet, esimerkiksi kaihileikkauksien hoitojono yltää kaikkien OECD-maiden kärkeen. Perusterveydenhuollon hoitotakuun lyhentyminen seitsemään vuorokauteen sekä väestön ikääntyminen lisäävät alan hoitotilanteen painetta.
Palvelujen tuotantotapojen uudelleenmäärittely ja harkittu moniammatillinen työnjako veisivät tilannetta eteenpäin.
”Sen sijaan, että ajaudutaan yksityisen- ja julkisen sektorin kilpaan silmäterveydenhuollon tuotantotavasta, toimivampi tapa kehittää silmäterveydenhuoltoa olisi integroida olemassa oleva yksityisten palveluntuottajien verkosto kiinteäksi osaksi julkista terveydenhuoltoa”, kommentoi Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast.
Väestön ikääntyessä tarvitaan palvelujen saatavuutta
Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä vuonna 2040 lähes 420 000 enemmän kuin tällä hetkellä. Väestön ikääntyessä myös geriatristen silmäsairauksien, kuten kaihin, ikärappeuman ja diabeettisen retinopatian hoitokäynnit moninkertaistuvat.
”Nykytavalla toimien silmäterveydenhuollon käyntimäärät tulevat vähintään kaksin-kolminkertaistumaan nykyisestä vuoteen 2032 mennessä. Jotain on pakko tehdä uudella tavalla”, sanoo Tast.
Geriatriset sairaudet voivat edetä salakavalasti ja ilman ennaltaehkäisyä, ilman varhaista diagnostiikka ja oikea-aikaista hoitoa yhteiskunnalliset kustannukset ovat mittavat. Ennaltaehkäisevät palvelut ja varhainen diagnostiikka vaativat toimiakseen hyvää palvelujen saavutettavuutta ja saatavuutta; palvelujen on oltava kohtuullisen matkan päässä ja käyntiaikoja on oltava saatavilla.
Yksityisen sektorin maantieteellisestikin kattava optikkoliikeverkosto laadukkailla palveluilla on jo rakennettu. Vuosikymmenten saatossa liikkeet ovat kehittyneet kokonaisvaltaisiksi silmäterveydenhuollon yksiköiksi laillistettuine terveydenhuollon ammattihenkilöineen, erikoislääkäreineen ja monipuolisine silmälaboratorio- ja kuvantamispalveluineen. Optikkoliikkeiden valmius toimia julkisen sektorin palvelutuotannon osana on siis jo valmiina.
Yhteistyö on kustannustehokasta
Hyvinvointialueiden myötä terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus muuttuu suoriteperusteisesta yleiskatteelliseksi budjettirahoitukseksi. Hoitosuoritteista ei siis enää lähetetä laskua potilaan kotikuntaan tai kuntayhtymän budjettiylityksestä laskua jäsenkunnille, vaan jatkossa rahoitus tulee ainostaan vakioidun muuttujien määriteltynä valtionrahoituksena.
Julkisten palveluiden kustannustehokkuus voi syntyä vain todellisten kustannusten vertailtavuudella, jonka tulee pohjautua läpinäkyvään ja yhteiseen kustannuslaskentamalliin. Nyt julkisen palvelutuotannon ongelmana ovat erilaiset laskentamallit, joissa julkisella sektorilla toimenpidekustannuksiin ei pääosin sisällytetä niin sanottuja vyörytyseriä, kuten kiinteistö- ja ylläpitokuluja. Yhteinen kustannuslaskentamalli toisi julki palveluiden todelliset kustannukset, jolloin kustannusvaikuttavan vaihtoehdon valinta olisi helppo ja julkisten varojen käyttö tehokasta.
”Yksityisiä optikkoliikkeitä kannattaisi hyödyntää ainakin niiden palveluiden osalta, joiden hinnat alittavat hyvinvointialueiden oman tuotannon kustannukset. Hyvinvointialueet voisivat hyödyntää optikkoliikkeitä soveltuvin osin sekä perus- että erikoistason silmäterveydenhuollon tutkimus- ja seurantapalveluiden tuotannossa”, sanoo Tast.
NÄE ry:n aiemmin esittämä palvelusetelimalli yhdistäisi yksityisen ja julkisen sektorin palvelutuotannon, jaetun hoitovastuun sekä markkinatalouden matalammat kustannukset. Mallissa optikkoliikkeissä toteutettaisiin nykyisin julkista sektoria merkittävästi työllistäviä perustason tutkimuksia, joihin perusterveydenhuollossa ei ole osaamista eikä välineitä, sekä valikoituja erikoistason seurantapalveluita. Tällöin julkisen puolen kapasiteettiä voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin vaativan silmäsairauksien hoidon ja silmäkirurgian tarpeisiin.
