NÄE ry:n eduskuntavaalitavoitteet sisältävät kolme toimenpidekokonaisuutta: 1) kohdennetaan silmäterveydenhuollon resurssit oikein ja toteutetaan hoito kustannustehokkaasti, 2) varmistetaan hoitoon pääsy ja hoitohenkilöstön riittävyys sekä 3) uudistetaan lääkejakelu tasapuoliseksi. Kolmiosaisessa artikkelisarjassa esittelemme NÄE ry:n eduskuntavaalitavoitteet toimenpidekokonaisuuskohtaisesti. Ensimmäisenä silmäterveyshuollon resurssien kohdennus oikein ja kustannustehokas hoito.
Palveluntuottajaksi veroeurojen käytön kannalta taloudellisin toimija
Vuosittain yksityisellä sektorilla toteutuu reilu miljoona optikkokäyntiä ja vajaa puoli miljoonaa silmälääkärikäyntiä. Kaikista perustason silmäterveyspalveluista reilusti yli 90 prosenttia hoidetaan yksityisellä puolella. Silmäterveyspalvelut ovat Suomessa rakentuneet niin, että julkinen sektori ei tuota käytännössä lainkaan silmäterveydenhuollon peruspalveluita. Rakenteesta johtuen julkisen puolen kapasiteetti käsitellä perustason potilaita on kokonaisuudessaan puutteellinen. Siksi yksityisen optikkoliikeverkoston tuottamien silmäterveyspalveluiden kytkeminen hyvinvointialueiden palvelustrategioihin onkin ensisijaista hoidon saatavuuden ja saavutettavuuden kannalta.
NÄE ry esittää, että silmäterveydenhuollon resurssit tulee kohdentaa oikein ja hoito toteuttaa hoitokustannustehokkaasti. Siksi NÄE ry ajaa todellisten kustannukset julki tuomista ja kulloinkin yhteiskunnan kannalta taloudellisimman palveluntuottajan valitsemista.
”On hämmentävää, ettei yksityistä maan kattavaa verkostoa ole tähän asti haluttu käyttää palvelutuotannossa, vaikka sen kustannustehokkuus on jo pitkään ollut huomattavan hyvä”, kuvaa tavoitetta Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast. ”Esimerkiksi glaukooman seurantaan tyypillisesti käytettyjen seurantatutkimus on markkinahinnaltaan vain murto-osa siitä, mitä kunnat ovat tähän asti sairaanhoitopiireille siitä maksaneet.”
Palvelusetelin tarjoaminen velvoittavaksi, mikäli hoitotakuu ei toteudu
Palvelusetelin tarjoamiseen pitäisi yksiselitteisesti olla velvoite, mikäli palvelu on saatavilla yksityiseltä sektorilta samaan hintaan tai edullisemmin kuin julkisen toimijan itsensä tuottamana; samoin aina, jos hoitotakuulain mukainen enimmäisodotusaika ei toteudu.
”Palvelusetelimallia hyödyntämällä silmäsairauksien hoitovastuuta voitaisiin jakaa moniammatillisesti nykyistä paremmin ja samalla sekä lyhentää hoitojonoja että saavuttaa kustannussäästöjä”, kertoo Tast.
Yksityisellä sektorilla silmäterveydenhuollon moniammatillinen yhteistyö on jo arkipäivää. Samoin voitaisiin toimia myös julkisesti rahoitettujen palveluiden osalta. Silloin optometristi toimisi ensisijaisena hoidontarpeen arvioijana, jonka löydöksen – tai julkisen puolen ensikontaktilla selkeästi todetun tarpeen perusteella asiakas ohjattaisiin silmälääkärin tutkimukseen tai silmälaboratoriotutkimukseen.
Optometristin käynnin kustannuksen riittäisi kaikissa tilanteissa kattamaan asiakasmaksu, ja tarvittavat silmälääkäri- ja silmälaboratoriotutkimukset maksettaisiin palvelusetelillä. Edelleen, mikäli asiakas tarvitsisi lääkärin asettaman diagnoosin jälkeen hoitosuunnitelman mukaisen sairauden hoidon, toimenpiteen tai seurannan, se maksettaisiin kyseiseen tarkoitukseen myönnettävällä palvelusetelillä.
Kilpailuneutraliteettia vahvemmaksi oman tuotannon kustannukset avaamalla ja veroetu poistamalla
”Hyvinvointialueet tarvitsevat toimivan kustannuslaskentamallin, jossa julkisten ja yksityisten palveluiden tuotantokustannukset pitää tuoda esille yhdenvertaisesti”, Tast sanoo. Hän uskoo, että kiinnittämällä huomiota silmäterveydenhuollon palveluiden yksikkökustannuksiin, voidaan lisäksi löytää erittäin potilaslähtöisiä ratkaisuja.
Palveluntuottajan valinnan tulisi aina perustua kustannusvaikuttavuuteen. Silloin oman tuotannon todellisten kustannusten tunteminen on aivan keskeistä. Tällä hetkellä julkisen sektorin laskentamalli ei tyypillisesti pidä sisällään vyörytyseriä, kuten kiinteistö- ja ylläpitokuluja tai investointien rahoituskuluja, jotka todellisuudessa kuitenkin vaikuttavat merkittävästi lopullisen palvelusuoritteen hintaan veronmaksajille.
”Terveyspalvelujen eri tuotantotapojen kilpailuneutraliteetin lisäämiseksi tavoittelemme lisäksi arvonlisäveron käsittelyn yhdenmukaistamista. Nyt yksityinen sektori toteuttaa työn terveyspalvelujen nollaverokannalla, mutta maksaa ostoistaan arvonlisäveron, kun julkinen puoli taas operoi molempiin suuntiin ilman arvonlisäveroa”, kommentoi Tast.
Terveydenhuollon kelpoisuusehtoja väljemmiksi mahdollistamaan tehtävänsiirrot ja moniammatillinen yhteistyö
Terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusehtoja pitää väljentää niin, että mahdollistetaan nykyistä laajemmin tehtävänsiirrot ja moniammatillinen yhteistyö.
”On paljon työtehtäviä ja tutkimuksia, jotka ovat perinteisesti kuuluneet vain lääkärikoulutuksen saaneille, mutta joita nykyisin voi terveysteknologia-avusteisesti tuottaa myös muut laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt”, Panu Tast sanoo.
”Esimerkkinä tästä voi mainita silmäterveyspalveluista valokerroskuvaukset (OCT), joihin on nykyisin liitetty tekoälyä hyödyntäviä diagnostiikkaohjelmistoja. Hyvän potilasturvallisuuden tulee kuitenkin olla aina ja kaikessa aivan ytimessä”, hän jatkaa.
Laillistettujen optikoiden osalta terveydenhuollon ammattihenkilöasetusta pitää lisäksi muuttaa tavalla, jossa poistetaan rajoitukset, jotka eivät ole lääketieteellisiä, kuten tutkittavan ikään ja silmämunaan kohdistuneeseen toimenpiteeseen liittyvä rajoite sekä silmäsairaan kanssa toimimisen täyskielto.
”Jos henkilölle on joskus suoritettu kirurginen toimenpide, esimerkiksi kaihileikkaus, jonka hoito on jo päättynyt tai henkilö on kroonisen silmäsairauden vuoksi jatkuvassa hoitosuhteessa silmälääkäriin, ei ole mitään mieltä sitoa häntä esimerkiksi rutiininomaisen silmälasien uusinnan osalta silmälääkärin potilaaksi. Tämä on valmiiksi niukkojen resurssien väärinkäyttöä”, Tast sanoo.
NÄE esittää myös kliinisen optometrian YAMK-tutkinnon suorittaneiden laillistettujen optikkojen rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta laajennettavaksi vastaamaan sairaanhoitajien olemassa olevaa silmälääkkeiden lääkkeenmääräämissoikeutta. Tällöin optometristit voisivat sairaanhoitajien tavoin määrätä, omassa vastaanottotoiminnassa tarvittavien lääkkeiden lisäksi, lääkkeitä myös potilaille esimerkiksi sidekalvontulehdukseen sekä allergisiin silmäoireisiin.
