Hallitus on keskustellut lisätuen myöntämisestä sekä maataloudelle että sote-palveluille. Molemmissa paketeissa on kyse vähintään 100 miljoonasta eurosta, sote-paketissa on puhuttu jopa 700 miljoonasta eurosta. Sote-palvelujen toteuttaminen siirtyy vuodenvaihteessa uusille hyvinvointialueille.
Lääkäripalveluyritykset ry (LPY) esittää, että mikäli hyvinvointialueille myönnetään lisärahoitusta, merkittävä osa siitä on käytettävä ostopalveluiden hankkimiseen. Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry tukee esitystä, joka tehostaisi toimintaa ja parantaisi palveluiden saatavuutta.
Julkisuudessa käydään keskustelua siitä, pitäisikö hyvinvointialueille myöntää lisärahoitusta heti ensi vuoden alussa ja kuinka paljon.
”Yleiskatteellista, rahaa ilman selkeää kansalaisten asemaa parantavaa kohdetta, ei pidä jakaa enää euroakaan”, kommentoi Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast.
”Yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on kustannusten kasvun hillitseminen. Siihen päästään vain parantamalla palvelujärjestelmän tuottavuutta”, Tast muistuttaa.
Aihe nousee esiin myös NÄE ry:n eduskuntavaalitavoitteissa, jotka sisältävät kolme toimenpidekokonaisuutta: kohdennetaan silmäterveydenhuollon resurssit oikein ja toteutetaan hoito kustannustehokkaasti, varmistetaan hoitoon pääsy ja hoitohenkilöstön riittävyys sekä uudistetaan lääkejakelu tasapuoliseksi.
Hyvinvointialueet tarvitsevat nopeasti toimivan kustannuslaskentamallin, jossa julkisten ja yksityisten palveluiden tuotantokustannukset pitää tuoda esille yhdenvertaisesti. Palveluntuottajan valinnan tulisi aina perustua hoidon vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen saatavuus- ja saavutettavuusnäkökulmia unohtamatta.
Hyvinvointialueet ovat perustelleet lisärahoituksen tarvetta hoitojonojen purkamisella. Hyvinvointialueiden rahoitus on kuitenkin yleiskatteellista. Siksi täytyy olla täysin läpinäkyvää, että alueet myös käyttäisivät lisärahoituksen hoitojonojen purkamiseen vaikkapa palvelusetelein puuttuvia palveluita markkinoilta ostamalla.
Huolellisesti toteutettu, pitkäjänteinen ja strateginen yhteistyö yksityisen—ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa paitsi kirittää julkisen omaa toimintaa, myös alentaa kustannuksia sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua.
