Yksi sote-järjestelmän uudistamisen tavoitteista on ollut ja on edelleen kustannusten kasvun hillintä. Valitettavasti sote-lainsäädäntö ei sisällä sille kunnollisia kannustimia. Vielä emme tiedä, kuinka paljon tämä vaikuttaa järjestelmää lamauttavasti. Tehottomuuden suojelun uhka on kuitenkin ilmeinen.
Ongelma on tämä: Kun hyvinvointialue ylittää budjetin, valtio joutuu antamaan sille lisää rahaa, tai muuten potilaat jäävät hoitojonoihin. Kun järjestelmä palkitsee niitä, joiden rahat eivät riitä, kuka uskoo, että tämä kannustaa kustannusten hillitsemiseen ja rahoituksen tehokkaaseen käyttöön? En minä ainakaan.
Kyse ei ole pelkästään uuden soten järjestelmävirheestä vaan periytyvästä toimintakulttuurista. Väistyneen järjestelmän aikana jos – tai käytännössä kun − sairaanhoitopiiri ylitti budjettinsa, se lähetti lisälaskun kunnille. Se oli toimintakulttuuri, jolle kukaan ei voinut mitään. Eivät edes kunnat, jotka olivat näin menetelleiden sairaanhoitopiirien omistajia.
Turvallinen siirtymä vuodenvaihteessa tarkoitti käytännössä sitä, että suuri osa vanhoista rakenteista ja niissä työskennelleistä ihmisistä siirtyi uuteen järjestelmään. Siirtyikö mukana myös vanha, kustannusten kasvuun välinpitämättömästi suhtautunut toimintakulttuuri? Varmaan ainakin jossakin määrin.
Kustannusten liian nopea kasvu on johtanut palveluiden saatavuuden heikentymiseen sekä hoitojonojen ja -velan kasvuun. Ilmiötä voisi kutsua soten Gordionin solmuksi. Termiä käytetään metaforana ongelmanratkaisusta. Gordionin solmu kuvaa vaikeaa ongelmaa, johon ei löydetä ratkaisua. Kun tarinan mukaan Aleksanteri Suuri avasi Gordionin solmun miekallaan, hän asetti ongelman uuteen kontekstiin, jossa oli mahdollisuus löytää ratkaisu.
LPY:llä on esitys, miten soten solmu avataan.
Velvoitetaan hyvinvointialueet tuotteistamaan palvelunsa ja laskemaan niiden tuottamisen yksikkökustannukset kansallisesti yhdenmukaisella tavalla sekä ilmoittamaan ne julkisesti hyvinvointialueiden päättäjille ja asukkaille yhdessä palveluiden saatavuustietojen kanssa. Lisäksi velvoitetaan alueet hankkimaan järjestämisvastuullaan olevat palvelut niiltä toimijoilta, jotka tuottavat ne kustannustehokkaimmin ja vaikuttavimmin.
Hyvinvointialueet eivät saa perusteetta suosia omaa palvelutuotantoaan tai muita palveluntuottajia. Niiden on hankittava kilpailukykyiset palvelut pragmaattisin perustein vertailukelpoista dataa hyödyntäen.
Kuulenko vastaväitteitä, joiden mukaan terveydenhuollon palveluita ei ole mahdollista tuotteistaa? Yksityinen sektori voi sen tehdä. Sen on pakko voida, koska muuten yritysten talous menisi kuralle. Yrityksen on pakko tietää, mitä kunkin palvelun tuottaminen maksaa, ja osata hinnoitella palvelunsa sen mukaisesti. Uskon, että hyvinvointialueillakin osataan laskea vastaavat oman tuotannon kustannukset, jos ne vain haluavat. Nyt täytyy haluta. Muuten jää soten Gordionin solmu avaamatta – ja soten tavoitteet saavuttamatta!
Kirjoittaja Ilpo Tolonen on Lääkäripalveluyritykset ry LPY:n hallituksen puheenjohtaja. Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran 03.05.2023 LPY:n sivuilla.
