Tulevaisuudessa vanheneva väestörakenne heijastuu silmäterveydenhuoltoon yhä kasvavina hoitotarpeina. Samaan aikaan Suomessa rajoitetaan ainoana Pohjoismaana optometristien mahdollisuuksia tarjota laaja-alaista silmäterveydenhuoltoa.
Silmätautien hoitojonot ovat huolestuttavaa luettavaa. Elokuun 2023 loppuun mennessä koko Suomessa erikoissairaanhoitoon silmätautien puolelle jonotti 29 614 potilasta. Tämä on lähes 5 000 potilasta enemmän kuin vuoden alussa. Samalla vuoteen 2040 mennessä Suomessa odotetaan olevan noin 420 000 enemmän yli 65-vuotiaita ihmisiä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tämä väestön ikääntyminen johtaa geriatristen silmäsairauksien, kuten kaihin, ikärappeuman ja diabeettisen retinopatian, hoitokäyntien merkittävään lisääntymiseen.
”Silmäterveydenhuollon vaikeasta tilanteesta selvitäksemme nyt on aika poistaa optikkotoiminnan vanhentuneet rajoitteet, jonka jälkeen optometristit pääsevät tekemään nykykoulutustaan vastaavaa työtä”, sanoo pitkän linjan optisen alan ammattilainen, optometristi Pasi Hiukka.
Hiukan viittaama terveydenhuollon ammattihenkilöasetus on peruja 60-luvulta. Itse optikkokoulutus siirtyi virallisesti terveydenhuollon ammattien piiriin jo 1978, ja alan koulutustaso ja -vaatimukset ovat jatkaneet kasvua. Rajoitteiden purun seurauksena silmäterveyden työnjakoa voitaisiin Hiukan mukaan järkevöittää ja tehostaa.
”Suomessa tarvitaan selkeämpi työnjako optometristien ja silmälääkäreiden välillä niin, että optometristit olisivat vastuussa ensisijaisesta silmäterveydenhoidosta, mukaan lukien rutiininomaiset silmätarkastukset, silmälasien ja piilolinssien määrääminen sekä yleisten, lievempien silmäsairauksien havaitseminen ja hoitaminen. Samalla silmälääkärit voisivat keskittyä monimutkaisempiin tapauksiin, kuten kirurgisiin toimenpiteisiin ja vakavien silmäsairauksien hoitoon. Näin saataisiin ammattihenkilöresursseja hyödynnettyä tehokkaammin ja hoitojonoja lyhennettyä.”, Hiukka toteaa huomauttaen, että tämä työnjako on jo käytössä monissa muissa maissa ja on osoittautunut tehokkaaksi silmäterveydenhuollon saatavuuden parantamisessa sekä terveydenhuollon kustannusten vähentämisessä.
”Esimerkiksi Ruotsissa optikot toteuttavat onnistuneesti kaihin seurannan. Julkisella puolella on tehty tätä varten optikoille seurantakriteerit, joiden mukaan sitten kriteerien täyttyessä potilas ohjataan julkiselle puolelle leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen potilas palaa optikolle seurantaan. Suomen 60 000 kaihileikkauksen vuositahdissa tällä olisi suuri merkitys”, Hiukka täsmentää.
Optikkoliikkeet osaksi hoitopolkua ja tasoittamaan alueellisia eroja
Suomessa perustason silmäterveydenhuollon palvelut ovat vahvasti yksityisen sektorin varassa, julkinen puoli on keskittynyt tarjoamaan erikoistason silmäterveydenhuollon palveluita. Käytännössä perustason terveydenhuoltoa silmäsairauksien osalta ei julkisella puolella tarjota.
”Useat vaivat, kuten kuivasilmäisyys, eivät vaadi erikoislääkäritasoista hoitoa ja läheskään aina yleislääkärillä ei ole tarvittavia laitteita silmän tarkempaan tutkimiseen. Perusterveydenhuollon palvelut olisi helppo rakentaa optikkoliikkeeseen. Käytännössä terveysasemilta potilas ohjattaisiin palveluseteliä hyödyntäen kriteerit täyttävälle optometristille”, Hiukka sanoo.
Saman linjan jakaa Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja Panu Tast.
”Sen sijaan, että ajaudutaan yksityisen- ja julkisen sektorin kilpaan silmäterveydenhuollon tuotantotavasta, toimivampi tapa kehittää silmäterveydenhuoltoa olisi integroida olemassa oleva yksityisten palveluntuottajien verkosto kiinteäksi osaksi julkista terveydenhuoltoa. On myös hyvä huomioida, että optikkoliikkeillä on mahdollisuus tarjota palveluja koko maantieteellisesti kattavan verkostonsa voimin.”
Pasi Hiukan Master`s työ: https://www.theseus.fi/handle/10024/808296
