Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry selvitti keinoja silmätautien hoitojonojen kuriin saamiseksi. Yksi keinoista nousi ylitse muiden, nimittäin sosiaali- ja terveysministeriön antaman terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 16 §:n optikkotoiminnan rajoitteiden poistaminen.
Kyseinen pykälä ohjaa joka vuosi 100 000 – 150 000 kaihi-, karsastus- ja taittovirheleikattua, perustervettä suomalaista uusimaan silmälasireseptinsä vain silmätautien erikoislääkärillä – täysin turhaan, optikkokäyntiä kalliimmalla ja veronmaksajien osittaisella tuella. Perusterveet leikatut silmät edustavat alalla vuosittain laskennallisesti kolmasosaa kaikista Kelan korvaamista silmälääkärikäynneistä.
Lopetetaan turhan työn teettäminen
Muutosesityksen tueksi NÄE ry:n toimeksiannosta haastateltiin kymmentä tunnettua suomalaista terveystaloustieteilijää. Heistä kahdeksan piti muutosta erittäin tarpeellisena ja vaikuttavana, eikä kukaan vastustanut. Aalto-yliopiston taloustieteen professori Otto Toivanen kiteyttää ammattihenkilöasetuksen 16 §:n tilanteen sanomalla, että ”tämä vaikuttaa esimerkiltä siitä, miten sääntelyn avulla voidaan aiheuttaa turhaa työtä”.
Turhan työn teettämisen lopettamisen sääntelyä yksinkertaistamalla luulisi olevan nykyisessä sote-sektorin kustannuskriisissä läpihuutojuttu – etenkin istuvan hallituksen ohjelmakirjausten valossa.
Vaan eipäs olekaan. Tuntuu nimittäin vahvasti siltä, että olemme sote-uudistuksen kivuliaan pitkän pihtisynnytyksen tuloksena luiskahtaneet pysyvästi massiivisten kokonaisuudistusten aikakaudelle: ammattihenkilöasetuksen pykälä odottaa koko ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistusta, sairausvakuutuskorvauksiin liittyvät parannukset kokonaan uutta Kela-mallia ja yksityisten anestesiassa tehtävät toimenpiteet terveydenhuoltolain uudistamista. Kokonaisuudistuksiin rakastuneille japanilaistyyppinen, jatkuva pienin muutoksin tapahtuva kaizen-kehittäminen on täysin vierasta.
Kokonaisuudistus vai kaizen-askeleet?
Voisiko olla niin, että sote-sektorin tuottavuuden kasvu laahaakin osittain juuri siksi, ettei jatkuvalle parantamiselle ole mahdollisuuksia, kun vain odotamme seuraavaa kokonaisuudistusta?
Mielestäni on aiheellista kysyä, onko meillä varaa antaa yksinkertaisten muutosesitysten kiinnittyä kerta toisensa jälkeen osaksi monimutkaisia kokonaisuudistuksia ja jättää ilmeinen, nopeasti vaikuttava tekemättä. NÄE ry:n vielä julkaisemattomassa raportissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sote-alan tuottavuuden ja kehittämisen parissa työskennellyt Mika Keinänen toteaa osuvasti: ”Koko 15-vuotisen urani ajan ruohonjuuritason parannukset ovat turhaan odottaneet kokonaisuudistuksia, jotka sitten ovat kaatuneet tai menneet pieleen.”
Voisiko Keinäsen sanomasta oppia, vaikkapa vain pienin kaizen-askelein? Ensiaskeleita voisivat hyvin olla terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 16 §:n poistaminen ja anestesiassa tehtävien toimenpiteiden salliminen yksityisille palveluntuottajille.
Kirjoittaja Panu Tast on Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n toimitusjohtaja. Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran 13.2.2024 LPY:n sivuilla.
