”Yskäiskää tietokoneen mikrofooniin niin, että kuulen, onko teillä mahdollisesti keuhkoputkentulehdus. Tai voisitteko avata silmänne mahdollisimman auki, ja samalla työntää päänne lähemmäs tietokoneen näyttöä silmät edellä, jotta näen ruudultani, onko silmissänne tulehdus.” Ovatko tällaiset hoitajien tai lääkärien etävastaanotot terveydenhuollossa jo arkeamme?
Digitaalisten sote-palveluiden kehittäminen – potilas on jätetty yksin laiteviidakkoon
Pääministeri Orpon hallitusohjelmakirjauksessa todetaan, että hyvinvointialueilla pitää edistää digitaalisen palveluohjauksen käyttöönottoa, jolla pyritään ratkaisemaan potilaan ongelmat digitaalisesti, puhelimitse tai ohjaamalla potilas omalle sote-asemalle tai muiden palveluiden piiriin. Tavoitteena on siis ottaa digitaaliset palvelut käyttöön ensisijaisesti ja entistä laajemmin. Hyvinvointialueilla panostetaankin tällä hetkellä digitaalisten sote-palveluiden kehittämiseen, joiden avulla halutaan edistää hoitoon pääsyä. Digitalisaatiossa onkin tapahtunut laaja-alainen yhteiskunnallinen muutos, jolla tarkoitetaan digitaalisen teknologian sisällyttämistä elämän jokapäiväisiin toimintoihin.
Edetäänkö digipalveluiden kanssa liian nopeasti? Kiire tuntuu olevan, vaikka etäpalveluille ei ole kattavia säännöksiä voimassa olevassa lainsäädännössä. Raha ja digitekniikka tuntuvatkin johtavan terveyspalveluiden nykykehitystä. Potilas on jätetty yksin selviytymään laiteviidakkoon, josta pitäisi saada apua sairauksien hoitoon.
Etäpalveluiden käyttö vaatii, että potilaalla on internet ja kotona tarvittavat digilaitteet ja -taidot. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 16–89-vuotiaista 90 % omisti älypuhelimen, mutta vain 68 % oli soittanut internet- tai videopuheluita. Digipalveluiden käyttöön liittyy aina haasteita ja syyt digittömyyden taustalla ovat hyvin moninaiset eivätkä läheskään kaikki niistä liity korkeaan ikään, vaikka monesti näin väitetäänkin.
Mielestäni digipalveluita ei pidä käyttää sote-alueilla lähivastaanottoja korvaavina palveluina, vaan niiden on oltava täydentäviä palveluita. Edelleenkin monet asiat vaativat asiakkaiden ja potilaiden näkemisen kasvokkain. Ihmisten on saatava tarvitsemansa sote-palvelu yhdenvertaisesti ja sujuvasti terveysturvallisuus edellä.
Kaikkien ammattiryhmien täysimääräinen osaaminen käyttöön
Olen nähnyt useamman mallin, joissa pidetään hyvänä ja tehokkaana esimerkiksi sitä, että digiklinikan vastaanotolla potilaille voidaan määrätä silmätulehdukseen antibioottikuuri. Tästä näkökulmasta pidänkin erittäin ihmeellisenä sitä, että optometristit, jotka tutkivat asiakkaansa silmät mikroskoopilla, eivät ole yrityksistä huolimatta saaneet oikeutta määrätä lääkkeitä. Tällainen rajattu lääkkeen määrääminen on kuitenkin sallittua sairaanhoitajilla.
Olisiko tehokkaampaa ottaa käyttöön kaikkien ammattiryhmien täysimääräinen osaaminen sen sijaan, että luotetaan vain digitalisaatioon? Tekoäly on esimerkiksi kuvantamisen osalta nykypäivää, mutta se ei korvaa aitoa ihmisten kohtaamista. Toivoisin myös laajempaa keskustelua näkemisen ammattilaisten kesken etänä tehtävistä näöntutkimuksista, koska en ole olleenkaan vakuuttunut siitä, että tällainen kehitys on oikean suuntaista.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa kolme neljäsosaa potilaista hoidetaan etänä hyvinvointialueilla. Alueiden väliset erot ovat suuret ja tällä hetkellä Suomessa käydäänkin tarpeellista keskustelua lääkäreiden ja hoitajien etiikasta digivastaanotolla.
Olemmeko tuhoamassa digitempuilla terveydenhuollossa sen tärkeimmän: Sairauksien ajantasaisen hoidon kohtaamalla potilas inhimillisesti.
Emmi Lintonen on optometristi ja Kanta-Hämeen aluevaltuutettu.
