Terveydenhuollon sujuvuus ja saatavuus ovat kestoaiheita, jotka puhuttavat suomalaisia ja kertovat sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta paljon. Hoitoonpääsy on monella erikoisalalla liian hidasta, näin on esimerkiksi silmäterveydenhoidon osalta. Näistä lähtökohdista käsin on tärkeää tarkastella kriittisesti myös historiallisia lainsäädännöllisiä rakenteita kansalaisten, työvoiman osaamisen ja saannin sekä yhteisten resurssien riittävyyden näkökulmasta.
Viime hallituskaudella käynnistin keskustelun työnjaon tarkistuksesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Osana työvoiman saantia koskevaa laaja-alaista selvitystyötä arvioimme sote-asiantuntijoiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa myös uusia keinoja turvata osaajien saaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Pidän tärkeänä, että olemme päässeet keskustelemaan työmarkkinoiden kanssa työnjakoon liittyvistä muutostarpeista. Tämän pohjalta Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin myös ammattihenkilölainuudistus.
Myös silmäterveyden osalta tulisi pystyä työnjaon uudistamiseen. Esimerkiksi ammattihenkilölain 16 § rajoittaa optikoiden toimintaa silmälasien määräämisessä tietyille väestöryhmille. Pykälä on vanhaa perua ajalta, jolloin suomalainen optometristikoulutus ei ollut yhtä laajaa ja kansainvälisesti akkreditoitua kuin nykyään. Tänään optometristit koulutetaan kansainvälisin standardein ja heillä on osaaminen tutkia myös lasten silmiä, määrätä piilolinssejä ja havaita silmäsairauksien oireita. Muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa akkreditoidun tutkinnon omaavat optometristit voivat turvallisesti tutkia alle 8-vuotiaita lapsia ja osallistua silmäterveydenhuollon hoito- ja diagnostiikkapolkuihin. Suomessa me laahaamme jäljessä, ja tuloksena on kallista tehottomuutta sekä hoitoonpääsyn hitautta.
Työnjaon tarkistus ja ammattihenkilölain nykyaikaistaminen on tarpeen, sillä nykyiset säädökset rajoittavat optikoiden mahdollisuuksia toimia koulutuksensa ja ammattitaitonsa mukaisesti, erityisesti alle 8-vuotiaiden lasten, silmäleikatun väestön ja silmäsairautta sairastavien kohdalla. Pykälän mukaan optikko ei esimerkiksi voi määrätä silmälaseja perusterveelle, karsastusleikkauksessa lapsuudessa käyneelle aikuiselle, vaikka lääketieteellistä estettä ei olisi. Tällaiset rajoitukset lisäävät tarpeettomasti silmälääkärikäyntien määrää, pidentävät jonoja ja kasvattavat yhteiskunnan kustannuksia.
Hoidon tasa-arvo ja saatavuus paranevat
Pykälän kumoamisella voisi vapauttaa jopa 100 000–150 000 silmälääkärikäyntiä vuodessa, jotka tällä hetkellä menevät lasimäärityksiin, vaikka lääketieteellistä tarvetta ei edes olisi. Tällöin silmälääkärit voisivat keskittyä jatkossa aidosti vaativampiin tapauksiin, esimerkiksi silmäsairauksiin, diagnostiikkaan ja hoidon seurantaan. Samalla lapsi, silmäleikkauksen käynyt tai silmäsairas voisi saada palvelua nopeammin, joustavammin ja halvemmalla silloin, kun se on turvallista ja tarkoituksenmukaista. Erikoissairaanhoidon hoitojonot voisivat lyhentyä, kun silmälääkärityövoimaa vapautuisi vaativampiin työtehtäviin.
Muutos voisia laskea yhteiskunnan kustannuksia jopa 70 prosentilla verrattuna nykyjärjestelmään, jossa perusterveitä lapsia pompautetaan turhaan erikoissairaanhoitoon pelkästään silmälasien vuoksi. Samalla pykälän poistaminen poistaa alueellista epätasa-arvoa.
Nykyisellään lapsen kotipaikka voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten ja kuinka nopeasti hän pääsee näöntutkimukseen. Jos pykälä kumottaisiin, lapset saisivat tutkimukset ja mahdolliset lasimääräykset suoraan optikolta, nopeasti ja lähellä. Tämä helpottaisi myös kouluterveydenhuollon työtä ja tukisi lasten oppimista.
Hyvinvointialueet saisivat uusia työkaluja oikeaan tehtävänjakoon, jossa optikot ja silmälääkärit toimivat rinnakkain ja täydentävät toistensa työtä. Varhaiskasvatuksesta perusopetukseen saakka optometristien osaamista voitaisiin hyödyntää paljon tehokkaammin.
Kansainvälinen vertailu osoittaa mallin toimivan potilasturvallisesti
Ruotsissa optometristit saavat tehdä näöntutkimuksia ja määrätä piilolinssejä kaikenikäisille lapsille. Ruotsissa ei ole nähty potilasturvallisuuden romahtavan, vaan päinvastoin, lasten näköongelmat havaitaan aikaisemmin, ihmiset pääsevät hoitoon nopeammin ja lääkärit saavat keskittyä siihen, missä heidän asiantuntemustaan todella tarvitaan.
On tärkeää todeta, että pykälän kumoaminen ei tarkoita, että kaikki alle 8-vuotiaat tai silmäsairautta sairastavat jatkossa automaattisesti ohjattaisiin optikolle. Sen sijaan kyse on siitä, että optikko voisi osaamisensa puitteissa määrätä silmälasit tai piilolinssit silloin, kun se on turvallista ja tarkoituksenmukaista. Vastaava logiikka toimii kaikessa terveydenhuollossa eli moniammatillisesti työtä tehdään niin, että oikea asiakas ohjataan oikealle ammattilaiselle oikeaan aikaan.
Jos ammattilainen huomaa, että joku toinen olisi parempi huolehtimaan asiakkaasta, näin toimitaan. Potilasturvallisuus säilyy edelleen vahvasti turvattuna, sillä laillistetut terveydenhuollon ammattilaiset, kuten optikot saavat jatkossakin toimia vain koulutuksensa ja osaamisensa rajoissa. Mikäli tutkimuksissa ilmenee poikkeavaa, optikko ohjaa asiakkaan edelleen silmälääkärin arvioon – aivan kuten tänäkin päivänä. Laillistetut ammattilaiset toimivat siten kaikissa oloissa ammattihenkilölain, valvonnan ja eettisten velvoitteiden puitteissa.
Työnjaon uudistamisessa on vielä paljon tehtävää
Ammattihenkilölainsäädännön uudistuksessa on uskallettava purkaa menneisyydestä periytyneitä tarpeettomia rajoitteita ja katsoa rohkeasti eteenpäin. Kumoamalla ammattihenkilölain 16 §:n voimme paitsi keventää ruuhkia, parantaa hoidon saatavuutta ja tasa-arvoa, myös säästää veronmaksajien varoja potilasturvallisuudesta tinkimättä. Silmäterveyden työnjaossa on paljon muutakin arvioitavaa. Näihin muutoksiin sisältyy myös isoja taloudellisia vaikutuksia, joiden vuoksi olisi käytävä systemaattisesti läpi silmäterveyttä koskevaa työnjakoa myös muiden mahdollisten tarpeiden osalta.
Jotta isompia muutoksia voitaisi tehdä, olisi päästävä nyt ammattihenkilölain 16 §:ssä eteenpäin kohti järkevämpää, sujuvampaa ja tasa-arvoisempaa silmäterveydenhuoltoa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee luottaa siihen osaamiseen, jota meillä jo on ja antaa optikoille mahdollisuus toimia sen mukaisesti.
Krista Kiuru
Kansanedustaja sd.
