Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry:n eduskuntavaaliteemat ovat liittyneet lähes kaikille sote-toimijoille tuttuihin aiheisiin: hoitoon pääsyn varmistamiseen, henkilöstöresurssien riittävyyteen ja kustannusten kasvun hillintään. Silmäterveydenhuollon tilanteen erottaa muista se, että toisin kuin monilla muilla sote-sektoreilla, silmäterveydenhuollossa on suuri joukko toimijoita, joita ei ole edes koskaan tosissaan yritetty kytkeä mukaan julkiseen palvelutuotantoon.
Tämä hyödyntämätön voimavara on lähes jokaisessa niemessä ja notkossa optikkoliikkeinä tuntemamme terveydenhuollon palveluyksiköiden joukko.
Optikkoliikkeissä on pääsääntöisesti käytössä nykyaikaisten lääkinnällisten laitteiden ja henkilösuojainvalikoimien lisäksi kaikki silmäterveydenhuollon peruspalvelut: perustason laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö rajattuine lääkeaineoikeuksineen, erikoislääkäri ja molempien vastaanottoja tukevat silmälaboratoriopalvelut. Yksiköt ovat kattavasti Kanta-palveluihin ja e-reseptiin liitettyjä sekä terveydenhuollon toimilupien ja valvonnan piirissä.
Olisiko nyt vihdoin aika näiden vaalien alla miettiä, miten voisimme hyödyntää olemassa olevaa verkostoa resurssipulan kourissa olevien hyvinvointialueiden silmätautien erikoisalan tueksi ja avuksi?
Seuraavaksi vaalikentille yksi nopea lainsäädäntövinkki, jonka avulla saadaan nopeasti merkittävä määrä lisäkapasiteettia silmätautien hoitoon.
Yli 65-vuotiaat käyttävät Taloustutkimuksen Silmälasien käyttö ja näöntutkimus Suomessa (11/2022) -tutkimuksen mukaan silmälaseja eniten koko väestöstä. Ikäryhmän koko on yhteensä 1,3 miljoonaa henkilöä. Peräti 93 % heistä ilmoittaa käyttävänsä silmälaseja, jotka uusitaan noin joka kolmas vuosi.
Kaihin esiintyvyys samassa ikäryhmässä puolestaan on yli 30 %. Yhtälön tuloksena optikkoliikkeessä asioi joka vuosi melko tarkkaan 130 000 yli 65-vuotiasta, jotka eivät voi – yli puoli vuosisataa vanhan ja edelleen terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksessa asuvan kirjauksen takia – kirurgisen operaation läpikäyneenä hankkia silmälasireseptiään optikolta. Lähtökohtaisesti, ellei lääkäri ole erikseen antanut siihen lupaa, he joutuvat siis hakemaan tavalliset silmälasireseptinsä aina silmätautien erikoislääkäriltä.
Sääntelylle on varmasti ollut perusteensa vuonna 1962, kun optikon ammatti oli käsityöläisen ammatti. Terveydenhuollon tutkintojen piiriin se siirtyi kuitenkin jo vuonna 1978 ja vuodesta 1994 optometristi AMK-tutkintoja on myönnetty sote-tutkintoja opettavista kahdesta ammattikorkeakouluista. Asetuksen kirjaukselle on ainakin viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ollut yhtä vähän perusteita, kuin olisi ollut vaikkapa lonkkaleikkauksen läpikäyneen loppuelämän mittaiselle kiellolle käyttää fysioterapeutin – tai leukakirurgin käsissä olleen kiellolle käyttää suuhygienistin palvelua.
Jos tämä sääntelykukkanen viimein puretaan, meiltä vapautuu laskennallisesti noin 100 000 silmätautien erikoislääkärikäynnin kapasiteetti käytettäväksi johonkin monimutkaisempaan toimintaan. Olisiko sille käyttöä, vaikkapa silmätautien kroonisten hoitojonojen poistamiseksi ja riittävän varhaisen diagnostiikan varmistamiseksi?
Panu Tast
toimitusjohtaja
Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry
Lue lisää silmäterveydenhuollon kehittämisestä
Asiakkaan etu olisi saada koko silmäterveyden paketti yhden ammattilaisen luota
Olen saanut syntymälahjaksi suuret silmät. Hieman karsastavat ja pahasti likinäköiset, mutta osaavien silmälääkäreiden ja optikkoliikkeiden ammattilaisten avulla olen pärjännyt mainiosti….
Hoitoonpääsyn ihme?
Viime viikkoina julkisuudessa on keskusteltu nousevin äänenpainoin hoitoonpääsystä Suomessa. On jopa spekuloitu päättäjien ja virkamiesten oikeudellista vastuuta nykytilasta. Julkisten palveluiden…
Näin suomalaiset toimivat – miksi terveydenhuoltojärjestelmämme ei sitä ymmärrä?
Näkeminen ja silmäterveys NÄE teetti Taloustutkimuksella jo 20 vuoden aikana vakiintuneen ”Silmälasien käyttö ja näöntutkimus Suomessa” -tutkimuskierroksen. Tutkimuksen tulokset kuvaavat…
