Ikääntyneiden näkökykyä voi ja kannattaa tukea nykyistä paremmin

Ikäihmisten näköongelmat ovat kasvava haaste, joka vaatii tulevaisuudessa lisää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Tutkija Tiina Pesonen kaipaa näköasioille enemmän huomiota ikääntyneiden palveluissa, ja optometristi Timo Juurinen muistuttaa optikkoliikkeitä tarjolla olevista näkemisen apuvälineistä.

Tutkija Tiina Pesonen on työskennellyt yli 15 vuotta optikkona, suorittanut optometrian ylemmän AMK-tutkinnon ja valmistunut tänä vuonna terveystieteiden maisteriksi. Nyt hän tutkii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ikääntyneiden palveluihin ja työntekijöiden hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

Pesosen mukaan Ikääntyneistä puhuttaessa tulee muistaa, että kyse on heterogeenisestä joukosta ihmisiä, joiden toimintakyky ja palvelutarpeet ovat erilaisia. Jotkut heistä pärjäävät arjessa hyvin itsekseen, mutta toiset tarvitsevat elämäänsä ulkopuolista tukea.

– Olen itse kiinnostunut näköasioissa erityisesti niistä ikääntyneistä, joiden toimintakyky on jollakin osa-alueella heikentynyt niin, että he tarvitsevat ulkopuolista tukea. Näin he ovat jo ikäihmisten palvelujen, kuten kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoidon piirissä.

Heikentynyt näkökyky on erityisen tärkeää tunnistaa ikäihmisiltä, joiden toimintakyky on jo muutoinkin alentunut. Näin heidät voidaan ohjata riittävän ajoissa näönhuollon palvelujen pariin sekä tukea toimintakykyä ja kotona asumista.

– Valtaosa ikääntyneistä asuu itsenäisesti kotonaan eikä tarvitse kotihoidon palveluja. Sotkanet-tilaston mukaan vuonna 2020 noin 16 % yli 75-vuotiaista oli säännöllisen kotihoidon piirissä. Tulevaisuudessa tämä joukko edelleen suurenee, kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, muistuttaa Pesonen.

Näönhuollon palveluihin pääsyä tulee helpottaa

Yksi merkittävä ikääntyneiden näköön liittyvä ongelma on se, ettei ylipäänsä tarkasti tiedetä, kuinka paljon näkemiseen liittyviä vaikeuksia kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkailla on.

– Sekä aikaisemmat tutkimukset että oma pro gradu -tutkimukseni osoittavat, että kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkailla esiintyy heikentynyttä näkökykyä enemmän kuin muulla samanikäisellä väestöllä. Usein heidän toimintakykynsä on alentunut siten, että he tarvitsevat läheisten tai ulkopuolisten henkilöiden apua päästäkseen optometristin tai silmälääkärin vastaanotolle.

Pesosen mielestä tärkeää olisikin taata kaikille ikääntyneille tarvittaessa pääsy näönhuollon palveluihin. Erityisesti saattajapalveluiden riittävyyteen ja kattavuuteen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kansallisen RAI-vertailutiedon mukaan jopa 35 %:lla kotihoidon asiakkaista ei ole läheisapua saatavilla.

Näkökyky vaikuttaa laajasti koko elämänlaatuun

Pesonen mainitsee suureksi haasteeksi myös sen, ettei sote-alalla täysin ymmärretä näkökyvyn laajaa merkitystä ikäihmisten koko elämään. Heikko näkö ei vaikuta pelkästään liikkumiseen ja muuhun fyysiseen toimintakykyyn vaan myös ikääntyneen sosiaalisiin valmiuksiin. Se eristää ja kaventaa ihmisen elinympäristöä, jolloin myös sosiaalinen kanssakäyminen vähenee.

– Heikentynyt näkö vaikuttaa myös kognitiiviseen toimintakykyyn. Tutkimusten mukaan näköongelmista kärsivällä henkilöllä on suurempi riski sairastua muistisairauteen. Näkökyvyn puutteet laskevat elämänlaatua ja lisäävät masennusriskiä vaikuttaen näin myös psyykkiseen toimintakykyyn. Samalla myös tapaturmariski kasvaa. Tämä kaikki vaikuttaa laajasti ikääntyneen yleiseen terveyteen, palvelutarpeeseen ja sitä kautta kustannuksiin, sanoo Pesonen.

Näköasiat jäävätkin tällä hetkellä ikäihmisten palveluissa liian vähälle huomiolle eikä niiden vaikutuksia tunnisteta tarpeeksi. Pesosen mukaan olisi tärkeää varmistaa hoitohenkilöstön riittävä osaaminen myös näköasioissa. Lisäksi hoitoyksiköihin tulisi luoda selkeä prosessi, jonka mukaan ikääntyneitä näköasioissa autetaan ja tuetaan sekä tarvittaessa ohjataan tarkempiin tutkimuksiin.

Huomionarvoista on, että erilaiset käytösongelmat tai masennusoireet voivat johtua myös heikentyneestä näkökyvystä. Tutkittua tietoa sen yhteydestä esimerkiksi kotihoidon asiakkaiden päivystyskäynteihin tai sairaalajaksoihin ei ole juurikaan saatavilla. Tiedetään kuitenkin, että heikentynyt näkökyky on selkeä riskitekijä ikääntyneen muistisairaan päivystykseen joutumiseen.

Pesonen toteaa, ettei myöskään heikentyneen näkökyvyn laajoista yhteiskunnallisista kustannusvaikutuksista ole riittävästi tietoa.

– Kaiken kaikkiaan ikääntyneiden näkemiseen liittyvää tutkimustietoa tarvitaan tulevaisuudessa lisää, ja samalla sitä tulisi soveltaa nykyistä enemmän käytännön työssä ja palveluissa.

Tukea arkipäivän yksilöllisiin näkötarpeisiin

Optometristi Timo Juurinen on 25 vuoden ajan perehtynyt ja hakenut ratkaisuja heikkonäköisten ja näkövammaisten näköongelmiin. Hän tekee tukkuliike Optiikka Juurinen Oy:ssä muun muassa apuvälinekartoituksia sairaanhoitopiirien kautta tulleille asiakkaille. Työn ohessa etenevät parhaillaan myös kliinisen optometrian maisterinopinnot.

Juurinen korostaa, että näkötutkimuksen lisäksi on tärkeää selvittää tarkemmin ne konkreettiset arjen näkemisen haasteet, joihin ihminen apua tarvitsee.

– Yleensä tällöin löytyy muutamia ongelmia, jotka vaativat silmälasien, piilolinssien tai kirurgisen hoidon sijaan muita apuvälineitä.

Ongelmat voivat liittyä vaikkapa lukemiseen, häikäistymiseen eri olosuhteissa tai tekstin näkemiseen paikassa, jossa suurennuslasin käyttö ei onnistu. Niissä avuksi voi tulla esimerkiksi pienikokoinen binokulaarikiikari.

Monesti asiakkaan elämänlaadun parantaminen ei vaadi kovin suuria asioita. Jonkun on vain aidosti kuunneltava häntä ja löydettävä oikeat ratkaisut.

– Tässä kohtaa Suomessa on iso koulutuksellinen puute, sanoo Juurinen. Hän pyrkii osaltaan korjaamaan tätä puutetta muun muassa pian julkaistavalla, aiheeseen liittyvällä verkkokurssillaan.

Kun silmälasit eivät riitä

Juurinen nostaa esiin väliinputoajien ryhmän, jota optikkoliikkeet voisivat auttaa nykyistä enemmän. Suomessa normaali näöntarkkuuden arvo on 1.0, kun taas 0,3 ja siitä alaspäin luokitellaan heikkonäköisyydeksi. Tämän näköarvon ja henkilön iän pohjalta määrittyy oikeus kunnalliseen näönhuoltoon, mutta itse näkemisestä se kertoo vain hyvin pienen alueen terävänäön osalta.

– Optikkoliikkeisiin tulee paljon ihmisiä, joiden näöntarkkuus on alentunut ja sijoittuu arvojen 1,0 ja 0,3 välille. Alalla pitäisi tiedostaa, että heitäkin voi ja pitää auttaa ajoissa. Kun silmälasit eivät enää riitä, tulee optikkoliikkeestä löytyä muita apuvälineitä.

Niistä taas on liian vähän tietoa niin optikoilla kuin asiakkaillakin, jotka tyypillisesti sinnittelevät heikentyneen näkönsä kanssa liian pitkään. Juurinen kertoo esimerkin vanhemmasta herrasta, jonka näköä silmälääkäri oli sanonut huonoksi. Miehen omasta mielestä ainoa puute oli, ettei hän nähnyt lukea esimerkiksi kaupan hintoja.

– Otin 3,5-kertaisen kantikkaan valollisen suurennuslasin ja annoin hänen katsoa sen läpi paperilla olevaa tekstiä. Kaveri näki tekstin ja oli ihmeissään. Oletettavasti hänellä oli keskeinen silmäpohjan ikärappeuma eli terävänäön/lukunäön alueella oleva näköä haittaava näkökenttäpuutos. Oikeanlaisella suurennuslasilla teksti näkyi isompana suhteessa tuohon haittaavaan kohtaan, jolloin lukeminen olikin mahdollista.

”Älkää lähettäkö optikkoliikkeen asiakkaita Biltemaan!”

Juurinen toivoo optikkoliikkeiden ymmärtävän, että nämä voisivat auttaa asiakkaita monipuolisemmin ja samalla edistää omaa liiketoimintaansa. Kun tavarakauppa siirtyy yhä enemmän verkkoon, voisi apuvälineiden tarvekartoitus ja valinta palveluna osaltaan piristää liikevaihtoa.

Viime kesänä hän tiedusteli eräässä liikkeessä mitä siellä tehdään asiakkaille, joille ei silmälaseista ole enää apua.
– He sanoivat suosittelevansa näille Biltemaa, josta löytyy 20 euron valollisia suurennuslaseja. Eli asiakkaita ohjataan toisaalle sen sijaan, että autettaisiin heitä itse laadukkaammilla apuvälineillä. Kun toisessa liikkeessä kysyin suurennuslaseja, löytyi lopulta jostakin kassan takaa alahyllyltä kolme kiinalaista halpislasia, nauraa Juurinen.

Hänen mukaansa alan ammattilaiset aliarvioivat ihmisten halua ja valmiutta maksaa varsinkaan hieman kalliimmista apuvälineistä.

– Asiakkaiden lompakkoa ei pidä etukäteen epäillä, vaan heille täytyy antaa edes mahdollisuus investoida parempaan näkemiseen ja elämänlaatuun.